keskiviikko 2. kesäkuuta 2021

Krapu 21

Aamulla heräsin outoon tunteeseen. Tuijottiko joku minua? Joku krapu tai maahinen? Missä olivat korppini?

Kun avasin silmäni näin leveät kattolaudat, päätä kääntämällä seinähirret, pienen ikkunan.

”Huomenta. Oli aikakin herätä. Nousepa kahville, niin jutellaan.”

Kahvi! Tuoksuun sekoittui myös paahdetun leivän ja tuoreen voin aromit. Oli nälkä. Nousin istumaan. Untamo hymyili leveästi pöydän ääressä. En edes ihmetellyt, mistä Untamo oli ilmestynyt, vaan siirryin penkille ja iskin hampaani herkulliseen leipään.

”Kiva olla kotona”, totesin.

”Korpit ovat kätkeneet sinut. Minä tuon sinulle ruokaa päivittäin. Vastineeksi haluan kuulla, millaista maailmanlaidalla oli. Saat elellä täällä rauhassa niin pitkään kuin haluat. Nyt kuitenkin ensin siivotaan.” selitti Untamo.

 

ihmetellä, kiva, krapu

 


 Nightwishin virtuaalikeikka tapahtui maailmanlaidalla olevassa tavernassa. Nyt minulla on siis ihan kuvamateriaalia siitä, miten vedet putoavat tyhjyyteen, kun tullaan maailman laidalle.

Krapu 20

 Kotikylään saavuin tarkoituksella aamuyöstä. En halunnut tavata ketään, vaan hiipiä rauhassa nukkumaan omaan mökkiini. Ennen matkaa olin elänyt vanhempieni talon ullakkohuoneessa. Vaikka elämä oli jatkuvaa riitelyä, kyttäämistä ja syyttelyä, kestin sen, koska talossa oli aina lämpöä ja ruokaa tarjolla. Isomummolta perimäni pieni mökki ei silloin innostanut. Nyt kuitenkin arvostin omaa rauhaa enemmän kuin mukavuuksia.

Mökki oli ihan kylän laidalla, viimeinen talo ennen synkkää metsää. Kun avasin oven, vastaani leyhähti tunkkainen asumattomuuden kylmä haju. Ryteiköissä viettämieni öiden jälkeen se tuntui kuitenkin tutun turvalliselta. Neljä seinää ja katto oli ylellisyyttä. Riisuin likaiset vaatteeni ja ryömin sänkyyn pölyisen peiton alle nukahtaen sikeään uneen.

 

viimeinen, ryteikkö, vaatteet

torstai 13. toukokuuta 2021

Runotorstai 19/21

Lohikäärmeenä
nousin tuulen mukana.
Juureni maassa.

 

aiheena elementit

Krapu 19

Kotimatka sujui nopeasti. Seurasin korppeja poikkeamatta sivupoluille. Olin saanut tarpeekseni seikkailuista, maailman ihmeistä ja ihmisistä. Halusin päästä omaan talooni, huoneeni rauhaan, miettimään tulevia.

Ilmatar suosi matkaani, ei myrskynnyt, ei satanut eikä paistanut liikaa. Pieni tuulenvire vilvoitti usein hikistä ihoani. Hiki minulle tuli, sillä kiirehdin askeleitani. Päivämatkat olivat pitkiä. Öisin nukuin taivasalla pelkäämättä. Olin yhtä luonnon kanssa.

Täydellistä ei matkanteko kuitenkaan ollut. Tielleni osui myös laajoja soita, joilla itikkaparvet yrittivät imeä minut kuiviin. Itikoita pahempia olivat kuitenkin mäkärät ja polttiaiset. Niiden puremien ja pistojen jäljiltä ihoni liekehti kivusta. Niin paljon kuin pidänkin soiden kauneudesta, olisin tällä kertaa kulkenut mieluummin synkissä kuusikoissa.

 

imeä, täydellinen, talo.

torstai 6. toukokuuta 2021

Runotorstai 18/21

Kävelykisa
tuo toivoa kevääseen.
 
Yksinäisyys jää.

---

Tuskaa uhmaten
hyppää yli sairauden,
veljeni Toivo.

 

aiheena toivo

 

tiistai 4. toukokuuta 2021

Krapu 18

Aurinko nousi keskitaivaalle valaisten koko maailman. Yritin nähdä kuohujen taakse, nähdä maailmanreunan yli. Kävelin aivan jyrkänteen reunalle, mutta ainoa, mitä silmäni tavoittivat, oli alas syöksyvät vesimassat. Huimaavan pudotuksen pohjaa ei näkynyt. Ilmaan sinkoutuvat vesipisarat muodostivat läpitunkemattoman pilven, joka kimalteli ärsyttävästi auringon säteissä. En tiennyt törmäsikö putous jossain pohjaan vai jatkoiko vesi kulkuaan loputtomiin. Olin turhautunut. Olisin halunnut tietää, ymmärtää. Irvistin korpeille, jotka eivät suostuneet kertomaan, mitä ne näkivät kaukaisuudessa. Joki oli liian leveä, liian vuolas, jotta olisin voinut kulkea kauemmas. Ainoa, mitä voin tehdä, oli kääntyä takaisin ilman tietoa maailman lopun takaisesta elämästä. Päänahkani kiristyi pettymyksestä enteillen alkavaa vihlovaa kipua.

 

päänahka, irvistää, ilman