Olkapää puutuu tässä paikallaan kyyhöttäessä. Pitäisi liikkua ja vähän venytelläkin ennen kuin koko käsi kipeytyy. Olisi pitänyt jo alun perin valita parempi asento, mutta en arvannut tämän kestävän näin kauan. Eikös tämä yleensä tapahdu paljon nopeammin? Niin minulle luvattiin. Ei se kauan kestä, sanottiin. Eikä siinä asentoa valitessa ollut aikaa miettiä. Oikean paikan löytämiseen meni ihan liian monta minuuttia. Taisin löytää turhan hyvän paikan, kun mitään ei vieläkään kuulu. Yritän pitää kivun poissa puristamalla sormet tiukkaan nyrkkiin.
Vihdoin läähätys kuuluu. Juuri ennen kuin koiran kuono tökkää poskeeni, kaikuu koodisanakin: ”Löydetty!” Raahaudun ylös. Saa olla viimeinen kerta, kun rupean etsijäkoirien maaliksi.
