Syyssuunnitelmia vai syysunelmia
Pitäisi varmaan aloittaa taas kirjoittaminen. Ystäväni usein
luulevat, että minä kirjoitan aina. No, en todellakaan. Enimmäkseen vain annan
ajan valua tuntemattomuuteen sormieni läpi. En edes yritä ottaa kiinni, laittaa
käsiä nyrkkiin, tarttua hetkeen. Tosin en tiedä, miksi pitäisi. Mitä se
pelastaisi, jos olisin aktiivinen. En kaipaa elämän tarkoitusta tai sisältöä
päiviini. Minua viihdyttää joutilaisuus, ikkunoista ulos katselu ilman sen
kummempia ajatuksia.
Mutta ehkä voisin taas aloittaa kirjoittamisen. Uudestaan
aloittaminen on kiehtovaa. Uusi avaamaton muistikirja, tyhjät sivut, jotka
odottavat sisältöä, siihen sorrun usein. Sitten nurkissa pyörii aloitettuja,
kesken jääneitä muistikirjoja aiheuttaen omantunnon tuskia.
Jospa sittenkin menisin kasvimaalle multaa lapioimaan,
maassa möyrimään.
uudestaan, maa, viihdyttää
