Runotorstai 19/21

Lohikäärmeenä

nousin tuulen mukana.

Juureni maassa.

 

aiheena elementit

Krapu 19

Kotimatka sujui nopeasti. Seurasin korppeja poikkeamatta sivupoluille. Olin saanut tarpeekseni seikkailuista, maailman ihmeistä ja ihmisistä. Halusin päästä omaan talooni, huoneeni rauhaan, miettimään tulevia.

Ilmatar suosi matkaani, ei myrskynnyt, ei satanut eikä paistanut liikaa. Pieni tuulenvire vilvoitti usein hikistä ihoani. Hiki minulle tuli, sillä kiirehdin askeleitani. Päivämatkat olivat pitkiä. Öisin nukuin taivasalla pelkäämättä. Olin yhtä luonnon kanssa.

Täydellistä ei matkanteko kuitenkaan ollut. Tielleni osui myös laajoja soita, joilla itikkaparvet yrittivät imeä minut kuiviin. Itikoita pahempia olivat kuitenkin mäkärät ja polttiaiset. Niiden puremien ja pistojen jäljiltä ihoni liekehti kivusta. Niin paljon kuin pidänkin soiden kauneudesta, olisin tällä kertaa kulkenut mieluummin synkissä kuusikoissa.

 

imeä, täydellinen, talo.

Runotorstai 18/21

Kävelykisa

tuo toivoa kevääseen.

 

Yksinäisyys jää.

---

Tuskaa uhmaten

hyppää yli sairauden,

veljeni Toivo.

 

aiheena toivo

 

Krapu 18

Aurinko nousi keskitaivaalle valaisten koko maailman. Yritin nähdä kuohujen taakse, nähdä maailmanreunan yli. Kävelin aivan jyrkänteen reunalle, mutta ainoa, mitä silmäni tavoittivat, oli alas syöksyvät vesimassat. Huimaavan pudotuksen pohjaa ei näkynyt. Ilmaan sinkoutuvat vesipisarat muodostivat läpitunkemattoman pilven, joka kimalteli ärsyttävästi auringon säteissä. En tiennyt törmäsikö putous jossain pohjaan vai jatkoiko vesi kulkuaan loputtomiin. Olin turhautunut. Olisin halunnut tietää, ymmärtää. Irvistin korpeille, jotka eivät suostuneet kertomaan, mitä ne näkivät kaukaisuudessa. Joki oli liian leveä, liian vuolas, jotta olisin voinut kulkea kauemmas. Ainoa, mitä voin tehdä, oli kääntyä takaisin ilman tietoa maailman lopun takaisesta elämästä. Päänahkani kiristyi pettymyksestä enteillen alkavaa vihlovaa kipua.

 

päänahka, irvistää, ilman