Krapu 43

 Uusi normaali

Elämä on nykyisin outoa. Juuri, kun opin halailemaan ystäviä, kättelytkin on kielletty. Ja jos pikkuisen on nuhaa, kuten juuri nyt, kaikki menot pitää perua. Ja nythän, yllättäin, onkin mitä perua. Olisi ollut kampaaja, pari kurssia ja peräti tupaantuliaisetkin ystävän luona. Mutta tässä tautitilanteessa ei voi päättää olla välittämättä suosituksista.

Kävin sitten vain naamioituneena autiossa lähikaupassa heti, kun se aukesi. Ostin mustaviinimarjamehua, hunajaa, maitoa ja kolme sipulia. Olen kiitollinen omavaraislapsuudelleni, joka opetti kotikonsteja flunssan hoitoon. Ja uskokaa tai älkää, sipulimaito on hyvää. En tiedä tehoaako se, mutta sitä on kiva juoda. Mukavaa on sekin, ettei tee mieli syödä mitään.

 

kolme, kiitollinen, ostaa 

Krapu 42

 Muutto

”Ollaan perillä”, ykkönen totesi. ”Muistakaa roolinne. Minä olen nyt isä, kakkonen on äiti ja kolmonen tyttö. Olemme ihmisiä, kuten kaikki muutkin täällä. Muistakaa se, ettei tule yllätyksiä.”

Laskeutuminen oli ollut pehmeä. Katselin uteliaana ympärilleni. Iso kivikasa lasisilmineen olisi uusi tukikohtamme, asunto ihmisten kielellä. Sitä sanottiin kerrostaloksi.

” Ei siihen saa parkkeerata”, huusi vihainen ääni.

Pelästyin. Vieressäni seisoi raivostunut ihminen, nainen kait. Silmät kiiluivat, suusta syöksyi sanoja ja kosteutta päälleni.

”Anteeksi”, sanoi ykkönen. ”Me olemme muuttaneet juuri. On vietävä tavaroita. Siirrän auton ihan heti.”

”Jaa”, totesi nainen. ”Nykyisin saa koko ajan pelätä. Vaikea tietää, kuka on rehellinen ja kuka ei.”

 

asunto, rehellinen, pelätä 

Krapu 41

 Karanteeni

Vanha mies istui pöydän ääressä tuijottamassa ulos. Hallituksen käskyllä hänet oli lukittu sisätiloihin. Lähetti toi ruokakassin oven taakse. Soitti kelloa, häipyi ennen kuin mies ehti ovelle. Naapurit pysyivät omissa koloissaan. Puhelin ei soinut. Kadulla ei ollut kulkijoita. Mies alkoi uskoa olevansa ainoa ihminen kaikkeudessa. Ei huvittanut käydä suihkussa, ajaa partaa, kammata tukkaa, vaihtaa vaatteita. Miksi vaivautua, kun kukaan ei nähnyt.

Kuuden viikon jälkeen mies avasi parvekkeen oven. Iso rusakko istui kukkapenkissä syömässä kasvavia taimia. Jänisruttoa ei ainakaan ole, tuumi mies hiukan piristyneenä ja päätti mennä pesulle, vaihtaa kusiset lakanat puhtaisiin. Eturauhanen oli mitä oli, mutta ehkä elämä kuitenkin jatkui.

 

olla, jänisrutto, kusinen

Krapu 40

Kasvimaalla

Myrskyn aikana maa-artisokan monimetriset varret ovat painuneet kaarelle muodostaen suojaisan tunnelin. Nuori rusakko pujahtaa sinne, kun sadonkorjaajat pitävät meteliään. Liikkumattomana ristiturpa odottaa rauhan laskeutumista palsta-alueelle. Syksyaikaan liikettä on yleensäkin vähän ja tämän aarin omistaja on ilmeisesti unohtanut viljelyksensä. Tiheä, korkea heinä peittää suurinta osaa lahonneiden aitojen rajaamasta alueesta. Heinä on elinvoimaisen vihreää, mutta tarkka nenä ohjaa herkkujen luo. Palstaviljelijä on kevätinnoissaan kylvänyt maahan kaalia, porkkanaa, perunaa, salaattia, kurpitsaa. Ne sinnittelevät heinikon varjossa tarjoten pehmeää purtavaa kovien korsien lisukkeeksi. Joukossa kasvaa myös paljon monenlaisia rikkaruohoja voikukasta vuohenputkeen. Rusakko syö varsia. Maamyyrä kerää mullan alla talvivarastoja. Kasvimaalla vallitsee rauha ja sopusointu.

ohjata, paljon, myrsky

Krapu 39

Kotitehtäviä

Jostain syystä olen taas ilmoittautunut espanjan kurssille. Periaatteessa olen lukenut edellisen kirjan, joten tämän kurssin pitäisi olla sopiva. Mutta opiskelu on tapahtunut vain periaatteessa, ei käytännössä. Niinpä melkein jokainen sana ja kielioppiasia on etsittävä kirjasta. Silti virheitä jää joka riville. Nyt olen vääntänyt juttua aiheesta ”Esta semana”. Kuvittelin kirjoittaneeni paljon. Tekstiä tuli puolikas konseptia. Aikaa kyllä kului, kellosta katsoen kolmisen tuntia, joten luulisi kyseessä olevan hienon kertomuksen viikkoni edesottamuksista. Ei ole. On töksähteleviä lauseita, preesenssiä perfektin sijasta, outoja sanayhdistelmiä. Paperia en voi repiä, kun paperia ei ole. On vain sanoja läppärin näytöllä. On pakko päättää, että juttu on valmis.

 valmis, repiä, kello

Krapu 38

 Peliriippuvainen

Sitä on vaikea arvata etukäteen, miten paljon vuodessa rahaa menee pelaamiseen. Kun pitää tarkkaa kirjanpitoa ja vuoden lopussa laskee kaikki menot yhteen, ajattelee, että pelirahoilla olisi voinut tehdä muutakin. Korona tietenkin estää matkustelun, mutta ehkä rahoille olisi keksinyt jotain silti käyttöä. Siinä miettiessään sitten päättää, ettei enää koskaan sorru pelaamiseen, avaa uuden säästötilin ja päättää tallettaa sinne joka kuukausi sen summan, jonka aiemmin siirsi pelitilille. Vuoden lopussa on suuri summa ylimääräistä rahaa, jolla voi tehdä, mitä haluaa. Koska pelaaminen on häpeällistä, jää pelaamattomuuslupauskin ja sen toteuttaminen vain omaan tietoon. Tammikuussa usko onnistumiseen on vahva. Miten käy joulukuussa? Aika näyttää.

arvata, lupaus, koskaan

Krapu 37

Korona-aikaan koronatta

Maaliskuussa kipeytyi jalka. Särkylääkkeillä kävelin. Kesäkuussa nousi korkea kuume. Antibiootit auttoivat, särkylääkkeet lakkasivat toimimasta, vahvatkin. Kivut estivät nukkumisen. Kokeita otettiin, kaikkea tutkittiin, mikään ei selvinnyt. Asiat eivät liittyneet toisiinsa. Kipu ja kuume olivat eri paikoissa. Kuume katosi, kipu jäi. Kesä jatkui. Minä makailin eri puolilla asuntoani jalka ylhäällä, tuijottelin taivaita, seurasin tervapääskyjen lentoa. Olin matkalla kohti pysähtynyttä vanhuutta. Mieli viihtyi pohjamudissa. Masennus tunki joka hetkeen. Onko olemassa mitään ärsyttävämpää, lannistavampaa kuin sairastaa tietämättä syytä. Poikani oli huolestunut, soitteli usein, tyttäreni myös. Kukaan muu ei kysellyt. Yksinäisyys yllätti.

Koira viihtyi vierelläni. Pakolliset ulkoilut pelastivat elämään. Nousi sisu, palasi elämänhalu.

pelastaa, paikka, ärsyttävä

Krapu 36

Syyssuunnitelmia vai syysunelmia

Pitäisi varmaan aloittaa taas kirjoittaminen. Ystäväni usein luulevat, että minä kirjoitan aina. No, en todellakaan. Enimmäkseen vain annan ajan valua tuntemattomuuteen sormieni läpi. En edes yritä ottaa kiinni, laittaa käsiä nyrkkiin, tarttua hetkeen. Tosin en tiedä, miksi pitäisi. Mitä se pelastaisi, jos olisin aktiivinen. En kaipaa elämän tarkoitusta tai sisältöä päiviini. Minua viihdyttää joutilaisuus, ikkunoista ulos katselu ilman sen kummempia ajatuksia. 

Mutta ehkä voisin taas aloittaa kirjoittamisen. Uudestaan aloittaminen on kiehtovaa. Uusi avaamaton muistikirja, tyhjät sivut, jotka odottavat sisältöä, siihen sorrun usein. Sitten nurkissa pyörii aloitettuja, kesken jääneitä muistikirjoja aiheuttaen omantunnon tuskia. 

Jospa sittenkin menisin kasvimaalle multaa lapioimaan, maassa möyrimään.

 

uudestaan, maa, viihdyttää