Syksy
Istun parvekkeella. Aurinko paistaa. On lämmin. On kesäinen
olo. Mutta taivas on tyhjä. Huomaamatta ovat tervapääskyt kadonneet, yhtä
huomaamatta kuin ne keväällä saapuivat.
Yhtäkkiä sininen taivas oli täynnä liiteleviä bumerangeja ja
mieleni täytti onni. Ne ovat tulleet, kesäni kumppanit.
Ja tänään huomaan, että ne ovat poissa. Milloin ne lähtivät?
Eilenkö vielä nautin niiden kevyen lennon katselusta? Vai oliko se viime
viikolla? Haikeus hiipii jostain mielen sopukoista. Yksi kesä on taas ohi.
Haikeus hiipii, vaikka syksy on lempivuodenaikani. Loppuminen ei miellytä.
Aloittaminen on mukavampaa.
Istun parvekkeella. Kiitän tervapääskyjä kesästä. Aloitan
syksyn. Odotan hanhiparvien ohilentoa niiden kerääntyessä jättimäisiksi parviksi
ennen muuttomatkaa.
tyhjä, kiittää, parveke
