Syksy
Istun parvekkeella. Aurinko paistaa. On lämmin. On kesäinen
olo. Mutta taivas on tyhjä. Huomaamatta ovat tervapääskyt kadonneet, yhtä
huomaamatta kuin ne keväällä saapuivat.
Yhtäkkiä sininen taivas oli täynnä liiteleviä bumerangeja ja
mieleni täytti onni. Ne ovat tulleet, kesäni kumppanit.
Ja tänään huomaan, että ne ovat poissa. Milloin ne lähtivät?
Eilenkö vielä nautin niiden kevyen lennon katselusta? Vai oliko se viime
viikolla? Haikeus hiipii jostain mielen sopukoista. Yksi kesä on taas ohi.
Haikeus hiipii, vaikka syksy on lempivuodenaikani. Loppuminen ei miellytä.
Aloittaminen on mukavampaa.
Istun parvekkeella. Kiitän tervapääskyjä kesästä. Aloitan
syksyn. Odotan hanhiparvien ohilentoa niiden kerääntyessä jättimäisiksi parviksi
ennen muuttomatkaa.
tyhjä, kiittää, parveke
Kyllä vain, haikeutta on ilmassa, kun katsoo muuttolintuja.
VastaaPoistaOnneksi aurinko on vielä jäänyt luoksemme.
Lintujen poismuutto on niin haikeaa!
VastaaPoistaSyksyn tulossa on aina jotain uutta ja tuoretta, mutta samalla haikeutta.
VastaaPoistaVaikka kalenterin mukaan vuosi vaihtuu keskellä talvella, minun mielestäni uusi vuosi alkaa tänään, syksyn alkaessa :)
Kaunis teksti. Syksy on luopumista, mutta samalla taas uuden odotusta. Mitä onkaan nurkan takana. Ihania syyskuun päiviä sinulle!
VastaaPoistaHaikea kirjoitus, ihan omat samat tunnelmat tuot esiin, vaikka kaunis sykksykin on ihana vuodenaika. Kesä mennä vilisti vain niin kovin nopeasti.
VastaaPoistaHaikeutta ilmassa. Syksyn parasta on muuttolinnut, kevään parasta se, että kaikki on vielä edessä!
VastaaPoistaPääskyset tuovat kesän ja sitten kun ne istuvat rinta rinnan sähkölangoilla syksy on ovella.
VastaaPoistaVahva tunnelma tekstissäsi. Hyvää alkanutta syksyä!
Haikeaa mutta lohdullista että linnut taas palaavat...
VastaaPoistaHaikeaa on aina kesän päättyminen, ja ajan nopea kulku. Tänään sentään aurinko paistaa, vaikka maa on litimärkä.
VastaaPoista