Krapu 5

Korjausliike

Heräsin uneen, jossa vannoin näyttäväni epäilijöille, että minusta löytyy puhtia. Omatuntokohan se siellä elämöi?

Liikunta ja syöminen ovat kestoaiheita, mutta kolmaskin asia on ruvennut kolkuttelemaan jossain taustalla. Pitäisi ahkerammin kirjoittaa, jotain aamusivuja edes harkita. En kaipaa kirjailijaksi, mutta kirjoittamisesta tykkään.

Eläkkeelle jäädessäni päätin, etten enää stressaa mistään tekemättömistä tai tehdyistä vaan otan rennosti. Siinä olen täysillä onnistunut, ehkä liiankin hyvin. Voisin jotain sentään tehdäkin. Huomasin jostain, varmaan netistä, sillä siellähän pyörin usein, että aivojen olisi hyvä saada välillä levätä. Pitäisi tuijottaa kaukaisuuteen pää tyhjänä. Olisiko se hyvä myös treenata ajattelulihaksia? Kävelylihakset sentään saavat vähän aktivointi, kun koira vaatii lenkille.

koira, huomata, kolmas

Krapu 4

Karuselli

Karusellin musta hevonen on kyllästynyt kiertämään kehää.  Näetkö kuinka se kyttää mahdollisuutta karata? 

Nuoruudessaan se oli ollut ratsastuskoulussa, jossa osaamattomat ihmiset yrittivät pakottaa sitä kävelemään ympyrää. Tylsää sekin oli, mutta välillä pystyi sentään heittämään varomattoman ratsastajan alas, saamaan muutkin kehänkiertäjät pillastumaan. 

Tallissa hevonen ajatteli kaiholla serkkuaan, joka patsasteli koristeltuna komeissa näytöksissä. Olisi hienoa olla sirkuksessa. 

Eräänä päivänä hevonen kuuli ohiajavan sirkuksen äänet ja karkasi. Sirkuksessa se sai hienot varusteet ja pääsi esiintymään. Mutta esiintymistä oli vähän, yksitoikkoista harjoittelua paljon. Hevonen hermostui, potki ja puri. Vapautta se halusi, mutta ihmiset pitivät sitä vaarallisena.

Kaunis se on puuhun valettunakin karusellissa kiertämässä.

karata, vaarallinen, kyttäys

Krapu 3

Muistanko?

Tiklin ääni kaikuu puusta. Olen oppinut tunnistamaan sen iloisen, ponnekkaan liverryksen. Iloiseksi sen ajattelen, koska minulle tulee siitä hyvä mieli. Mutta mitä tikli miettii? Kumpuaako laulu elämänilosta vai kertooko se nälästä? Tuskin se on tarkoitettu minua piristämään. 

Tikli lauloi eilen. Tänään myrskytuuli ulvoo nurkissa, paiskautuu kulman takaa kasvoille, syöksyy puiden latvuksiin. Myrskyn ääni tekee minut vahvaksi, panee riemun kuplimaan sisällä. Myrskyistä, rajuista luonnonilmiöistä olen tykännyt lapsesta asti, mutta nykyisin toisinaan arveluttaa kulkea vanhojen puiden alla, kun tuuli repii niitä koko voimallaan. Kaatuuko puu? Ovatko myrskyt nykyisin vahvempia vai olenko tullut aremmaksi. Ovatko muistot menneestä oikeita?  Muistanko vai olenko unohtanut?

paiskautua, toisinaan, laulu