Vuodenkierto
Ikkunasta katselen ulos, kuuntelen myrskyn pauhua,
mietin menneitä. En muista, millaisia säitä on ollut muina vuodenvaihteina;
luulen, että monenlaisia. Oudolta silti tuntuu kaikki tuo vehreys ja lämpö. Kun
vanha vuosi loppui, olin kotiseuduilla keskellä lumihankia. Siellä oli helppo ajatella uuden kymmenluvun
alkua. Täällä se on vaikeaa. Jossain mielen onkaloissa elää totuus, että vuoden
vaihtuessa on talvi ja talvi tarkoittaa lunta ja pakkasta. Pitänee sopeutua
siihen, että totuudet muuttuvat. Johtuneeko sopeutumattomuudesta, etten tehnyt
julkisia uudenvuodenlupauksia. Yleensä niitä on pitkä lista, jota ei ole
tarkoituskaan toteuttaa. Ne ovat vain pyrkimystä parempaan ihmisyyteen. Ehkä nytkin
pyrin parempaan ihmisyyteen, mutta en lupaa laihtua.
ikkuna, vanha, laihtua
Todellakin, ruoho viheriöi vuodenvaihteessa. Joskus aikoinaan oli lunta pakkasta.
VastaaPoistaTotuudet muuttuvat, siihen on vaan sopeuduttava.
VastaaPoistaRuoho viheriöi, mustarastaat laulavat.
En minäkään lupaa laihtua, senkin lupauksen valehtelin.
Osut oikeaan - totuudet muuttuvat.
VastaaPoistaItse miellän myös talven, lumineen, pakkasineen joulun ja uudenvuodenvaihteen ajaksi. Tosin talvi nytkin oli ja on, mutta lämpöaalto on maladaltanut 20-30 senttiä hankia. Petyin jotenkin, vaikka lunta kyllä oli, mistä vähentyä.
Uudenvuoden lupauksia en tehnyt, vaikka yritänkin lisätä arjessani liikkumista.