Aamulla heräsin outoon tunteeseen. Tuijottiko joku minua? Joku krapu tai maahinen? Missä olivat korppini?
Kun avasin silmäni näin leveät kattolaudat, päätä kääntämällä seinähirret, pienen ikkunan.
”Huomenta. Oli aikakin herätä. Nousepa kahville, niin jutellaan.”
Kahvi! Tuoksuun sekoittui myös paahdetun leivän ja tuoreen voin aromit. Oli nälkä. Nousin istumaan. Untamo hymyili leveästi pöydän ääressä. En edes ihmetellyt, mistä Untamo oli ilmestynyt, vaan siirryin penkille ja iskin hampaani herkulliseen leipään.
”Kiva olla kotona”, totesin.
”Korpit ovat kätkeneet sinut. Minä tuon sinulle ruokaa päivittäin. Vastineeksi haluan kuulla, millaista maailmanlaidalla oli. Saat elellä täällä rauhassa niin pitkään kuin haluat. Nyt kuitenkin ensin siivotaan.” selitti Untamo.
ihmetellä, kiva, krapu
Nightwishin virtuaalikeikka tapahtui maailmanlaidalla olevassa tavernassa. Nyt minulla on siis ihan kuvamateriaalia siitä, miten vedet putoavat tyhjyyteen, kun tullaan maailman laidalle.
