Krapu 12

Väliajalla

Naulakon kohdalla oli läpitunkematon ihmismassa. Meitä odotti yläkerrassa kuohuviinitarjoilu, mutta eteenpäin emme päässeet. Pyytelimme anteeksi oikealta ja vasemmalta, mutta turhaahan se oli. Jokainen seisoi tiukasti omalla paikallaan. Eivät he naulakolle jonottanee, väliajalla, kesken teatterikappaleen. Vessajono siinä vain kiemurteli. Me emme halunneet vessaan vaan kilistämään syntymäpäiväsankarin onneksi. Kun sitten vihdoin työllä ja tuskalla pääsimme portaille, soi kello väliajan päättymisen merkiksi. Portaat täyttyivät alaspäin tunkevista ihmismassoista, joiden läpi me puskimme vastavirtaan. Pöydältä nappasimme lasit, hymyilimme onnentoivotukset ja kilistimme sivistyneesti. Lautasilla olevat ihanat leivokset eivät saaneet arvoistaan kohtelua, kun kauhoimme ne pikapikaa suuhumme. Kun vielä kumosimme loput juomat perään, vaihtui hymy hihitykseksi.

Krapu 11

Kehityskeskustelu

Tunnin olen kuunnellut, kun esimieheni kertoo omista vaikeuksistaan. Yritän kääntää keskustelun suuntaa itseeni, mutta jokainen lause, jokainen sana, johtaa esimiehen ankeaan elämään. Kuunnellessani mietin tämän pakollisen istunnon mielekkyyttä. Olen edistyksellisessä työpaikassa, jossa vaalitaan henkilöstön jaksamista, annetaan tilaisuus kertoa epäkohdista, korjataan, mitä voidaan. Olenko kuitenkin täällä vain terapoimassa pomoa?

- Varmaan sinullakin on ongelmia, mutta sinun pitäisi puhua niistä omalle esimiehellesi omassa kehityskeskustelussasi. Nyt minun pitäisi puhua, sinun kuunnella ja ehkä tehdä jotain, jotta minun olisi helpompi hoitaa omat työni.

- Niin tietenkin, mutta ymmärrätkö, miten vaikeaa minulla on tässä asemassa, kun…

Nousen ylös, kiitän, suljen oven takanani, hiljaa, paiskaamatta.

Krapu 10

Liukastellen

Huonostihan siinä kävi, kun lähdin liikkeelle ilman nastakenkiä. Näyttävä ilmalento päättyi selälleen komean nuoren miehen jalkojen juureen. 

Perkele!

Takapuoli oli varmasti pirstaleina, niska jumissa, eikä päässäkään kehumista. Katsoin anovasti ylös kiihkeä pyyntö silmissäni. Onneksi nuorukainen ymmärsi nopeasti, ojensi kätensä ja kiskoi minut ylös. 

Maailma pyöri silmissäni. Oli pakko halata auttajaani, jotta sain horisontin tasaantumaan ja jalat kantamaan. Varovasti irrottauduin, seisoin hetken paikallani ja otin pari haparoivaa askelta ennen kuin kiitin ja jatkoin matkaa kohti lähikauppaa.

Aamulla olin iloinnut vastasataneen lumen hehkusta. Se peitti alleen kaiken hiekan, lian, kuran, mitä lämpimät päivät olivat tuoneet esille. Se peitti myös jäätikön liukkauden.

(halata, pyyntö, lento)