Liukastellen
Huonostihan siinä kävi, kun lähdin liikkeelle ilman
nastakenkiä. Näyttävä ilmalento päättyi selälleen komean nuoren miehen jalkojen
juureen.
Perkele!
Takapuoli oli varmasti pirstaleina, niska jumissa, eikä
päässäkään kehumista. Katsoin anovasti ylös kiihkeä pyyntö silmissäni. Onneksi
nuorukainen ymmärsi nopeasti, ojensi kätensä ja kiskoi minut ylös.
Maailma pyöri silmissäni. Oli pakko halata auttajaani, jotta
sain horisontin tasaantumaan ja jalat kantamaan. Varovasti irrottauduin, seisoin
hetken paikallani ja otin pari haparoivaa askelta ennen kuin kiitin ja jatkoin
matkaa kohti lähikauppaa.
Aamulla olin iloinnut vastasataneen lumen hehkusta. Se
peitti alleen kaiken hiekan, lian, kuran, mitä lämpimät päivät olivat tuoneet
esille. Se peitti myös jäätikön liukkauden.
(halata, pyyntö, lento)
Hyvä puoli asiassa oli se halaus:)
VastaaPoistaOi, mitäpä sitä ei olisi valmis tekemään halauksen eteen :D
VastaaPoistaVaan kivuliaan totta tuollainen ilmalento tänä(kin) talvena.
Kunpa nyt olisit selvinnyt kuperkeikastasi ilman murtumia. Mustelmat saattavat parantua tuon halauksen myötä.
VastaaPoistaAhaa, se nuori mies pysähtyi kuitenkin auttamaan sinua. :D
VastaaPoistaTämä ei nyt ollut faktaa vaan fiktiota. Olen toistaiseksi pysynyt jaloillani tänä vuonna. Varovasti ja hitaasti köpöttelen.
VastaaPoistavaikkakin vaan fiktiota, niin faktaa löytyy varmaan monelta. toden oloinen tarina ja ihana tuo halaus;)
VastaaPoista