torstai 7. maaliskuuta 2019

Krapu 10


Liukastellen

Huonostihan siinä kävi, kun lähdin liikkeelle ilman nastakenkiä. Näyttävä ilmalento päättyi selälleen komean nuoren miehen jalkojen juureen. 

Perkele!

Takapuoli oli varmasti pirstaleina, niska jumissa, eikä päässäkään kehumista. Katsoin anovasti ylös kiihkeä pyyntö silmissäni. Onneksi nuorukainen ymmärsi nopeasti, ojensi kätensä ja kiskoi minut ylös. 

Maailma pyöri silmissäni. Oli pakko halata auttajaani, jotta sain horisontin tasaantumaan ja jalat kantamaan. Varovasti irrottauduin, seisoin hetken paikallani ja otin pari haparoivaa askelta ennen kuin kiitin ja jatkoin matkaa kohti lähikauppaa.

Aamulla olin iloinnut vastasataneen lumen hehkusta. Se peitti alleen kaiken hiekan, lian, kuran, mitä lämpimät päivät olivat tuoneet esille. Se peitti myös jäätikön liukkauden.

(halata, pyyntö, lento)

6 kommenttia:

  1. Hyvä puoli asiassa oli se halaus:)

    VastaaPoista
  2. Oi, mitäpä sitä ei olisi valmis tekemään halauksen eteen :D

    Vaan kivuliaan totta tuollainen ilmalento tänä(kin) talvena.

    VastaaPoista
  3. Kunpa nyt olisit selvinnyt kuperkeikastasi ilman murtumia. Mustelmat saattavat parantua tuon halauksen myötä.

    VastaaPoista
  4. Ahaa, se nuori mies pysähtyi kuitenkin auttamaan sinua. :D

    VastaaPoista
  5. Tämä ei nyt ollut faktaa vaan fiktiota. Olen toistaiseksi pysynyt jaloillani tänä vuonna. Varovasti ja hitaasti köpöttelen.

    VastaaPoista
  6. vaikkakin vaan fiktiota, niin faktaa löytyy varmaan monelta. toden oloinen tarina ja ihana tuo halaus;)

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit.