Juhliin
Vilkaisen kutsukirjettä. Pari tuntia on vielä aikaa.
Ahdistaa ajatus kaikista ihmisistä. Ahdistaa ajatus kiristävästä mekosta, joka
saa minut näyttämään odottavalta mummolta. Mutta ei mummot odota, ainakaan
vauvoja. Tämä mummo odottaa, että nimi olisi julistettu, juhlat juhlittu. Kotiinpaluuta
mummo odottaa.
Survoudun mekkoon. Pöyhin tukkani pystyyn. Ripustan koruja
päälleni. Pitäisi varmaan meikata, mutta en jaksa. Paljon on asioita, joita
pitäisi. Pitäisi ostaa uusia, väljiä kaapuja, joihin voisi piiloutua. Pitäisi
kaunistaa naamaa. Pitäisi opetella sosiaalisia taitoja. Pitäisi oppia
selviämään hengissä sukujuhlissa.
Kutsukirjeen valokuvassa vauva ojentelee käsiään kameraa
kohti.
Keksin ratkaisun. Otan kameran mukaan. Esitän valokuvaajaa. Piiloudun
juhlissa linssin taakse.
(kutsu, pöytä, valokuva)
Mainio keksintö! Hyvä kirjoitus, noita tunteita tulee tässä iässä kovin helposti.
VastaaPoistaNiin paljon tuttuja tunteita. Hieno kirjoitus joka sisälsi oivallisen suunnitelman
VastaaPoistaOvela suunnitelma tuo valokuvaajaksi tekeytyminen :) Tuliko lapsesta Elmeri?
VastaaPoistaKonditionaalin käyttö pitäisi kieltää!!
VastaaPoista(hih)
Kiva krapu.
Ihanaa huomata että en ole ainoa joita kutsut ei kiinnosta, hyvä tarina.
VastaaPoistaKamera on vähän kuin savukkeet - ei ole yksin...
VastaaPoistaItselle epämieluisassa asussa edustavan aon kuin liikkuisi heikolla jäällä. Epävarma olo, mutta kun huomaa "jään" kestävän, niin pikkuhiljaa tulee rentoutuneempi olo.
VastaaPoistaJes, juuri näin. Ei kaikkien tarvitse kulkea lauman mukana :)
VastaaPoistaTuttua ahdistusta, onneksi on kamera!
VastaaPoistaKameran taakse on hyvä piiloutua.
VastaaPoista