Aamulenkki
Marraskuun sade piiskaa ikkunaa, kun herään hissin oven kolahdukseen. Takana on jo useampi huonosti nukuttu yö. Miksi olen alkanut kuunnella hissiä unieni läpi? Kuka liikkuu tähän aikaan? Meneekö joku töihin? Kysymykset jäävät pyörimään mieleen. Sama nousta ylös, herätä uuteen pimeään. Tiedän, että alakulo elää minussa. Tiedän, että alakulo voi muuttua masennukseksi. En halua masennusta vieraakseni. Puen siis sadevaatteet yöpuvun päälle. Koira hyppii innoissaan, tietää pääsevänsä pitkälle lenkille. Raahustan sateessa kuraisia polkuja kilometrin, toisen, pää painuksissa, selkä kumarassa. Pusken kohti myrskyä, kohti masennusta, köyristän niskaani. Viiden kilometrin jälkeen nostan katseen polusta. Näen aamunsarastuksen, näen valon edessäni. Koira piehtaroi mustikan varvuissa.
Marraskuun sade piiskaa ikkunaa, kun herään hissin oven kolahdukseen. Takana on jo useampi huonosti nukuttu yö. Miksi olen alkanut kuunnella hissiä unieni läpi? Kuka liikkuu tähän aikaan? Meneekö joku töihin? Kysymykset jäävät pyörimään mieleen. Sama nousta ylös, herätä uuteen pimeään. Tiedän, että alakulo elää minussa. Tiedän, että alakulo voi muuttua masennukseksi. En halua masennusta vieraakseni. Puen siis sadevaatteet yöpuvun päälle. Koira hyppii innoissaan, tietää pääsevänsä pitkälle lenkille. Raahustan sateessa kuraisia polkuja kilometrin, toisen, pää painuksissa, selkä kumarassa. Pusken kohti myrskyä, kohti masennusta, köyristän niskaani. Viiden kilometrin jälkeen nostan katseen polusta. Näen aamunsarastuksen, näen valon edessäni. Koira piehtaroi mustikan varvuissa.
(marraskuu, hissi, kilometri)
Jee! Etiäpäin kohden pimeyttä!!
VastaaPoistaAika kiva kirjoitushaaste nää kraput... .
Mukava haaste.
VastaaPoistaHieno kertomus! Vaikka masennus ei leikin asia olekaan.
VastaaPoistaelämä voittaa ja siinä koirulikaveri on hyvänä apuna
VastaaPoistatarinan tunnelma hyvin kuvattu, teidät näki todella kulkemassa aamuhämyistä metsäpolkua
tarinallasi oli onnellinen loppu
Hieno kirjoitus!
VastaaPoistaVastaava tunne on tosiasiallisesti itsellänikin usein syys-talviaikaan, mutta valon pilkahdus on toistaiseksi aina löytynyt :)
Tuttuja tunteita. Marraskuu ei helli mieltä todellakaan. Alakulo on surkea lenkkikaveri, masennus vielä pahempi. Onneksi on koira, joka auttaa puskemaan eteenpäin, kohti valoa.
VastaaPoistaJäin oikein kaipaamaan, että tätä olisin lukenut vielä pidempäänkin.
VastaaPoistaOnneksi tulee valo ja elämässä kaverina koira...
VastaaPoistaSadepuku pyjaman päällä tuntuu vähän puistattavalta, mutta ei sitä tuossa tilanteessa huomaa ja pian se lämpenee. Onneksi koira pitää liikettä yllä, niin lämpö kerääntyy puvun alle.
VastaaPoistaValoa polun päässä - ja mustikanvarpuja - siitä se päivä alkaa.
Rankemmankin marraskuun läpi näkyy jossain vaiheessa valoa.
VastaaPoistaValon löytämisessä sulla on loistokaverina koira.
Krapusi loppui ah, niin kauniisti <3
VastaaPoistaKoirakaveri, aamunsarastus - niissä synkälle marraskuulle toivoa antavaa iloa ja valoa, niiden avulla alakulo ei ehkä sittenkään pääse muuttumaan masennukseksi, eihän?
VastaaPoista