sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Krapu 9


Juhliin

Vilkaisen kutsukirjettä. Pari tuntia on vielä aikaa. Ahdistaa ajatus kaikista ihmisistä. Ahdistaa ajatus kiristävästä mekosta, joka saa minut näyttämään odottavalta mummolta. Mutta ei mummot odota, ainakaan vauvoja. Tämä mummo odottaa, että nimi olisi julistettu, juhlat juhlittu. Kotiinpaluuta mummo odottaa.

Survoudun mekkoon. Pöyhin tukkani pystyyn. Ripustan koruja päälleni. Pitäisi varmaan meikata, mutta en jaksa. Paljon on asioita, joita pitäisi. Pitäisi ostaa uusia, väljiä kaapuja, joihin voisi piiloutua. Pitäisi kaunistaa naamaa. Pitäisi opetella sosiaalisia taitoja. Pitäisi oppia selviämään hengissä sukujuhlissa.

Kutsukirjeen valokuvassa vauva ojentelee käsiään kameraa kohti.

Keksin ratkaisun. Otan kameran mukaan. Esitän valokuvaajaa. Piiloudun juhlissa linssin taakse.

(kutsu, pöytä, valokuva)


10 kommenttia:

  1. Mainio keksintö! Hyvä kirjoitus, noita tunteita tulee tässä iässä kovin helposti.

    VastaaPoista
  2. Niin paljon tuttuja tunteita. Hieno kirjoitus joka sisälsi oivallisen suunnitelman

    VastaaPoista
  3. Ovela suunnitelma tuo valokuvaajaksi tekeytyminen :) Tuliko lapsesta Elmeri?

    VastaaPoista
  4. Konditionaalin käyttö pitäisi kieltää!!
    (hih)
    Kiva krapu.

    VastaaPoista
  5. Ihanaa huomata että en ole ainoa joita kutsut ei kiinnosta, hyvä tarina.

    VastaaPoista
  6. Kamera on vähän kuin savukkeet - ei ole yksin...

    VastaaPoista
  7. Itselle epämieluisassa asussa edustavan aon kuin liikkuisi heikolla jäällä. Epävarma olo, mutta kun huomaa "jään" kestävän, niin pikkuhiljaa tulee rentoutuneempi olo.

    VastaaPoista
  8. Jes, juuri näin. Ei kaikkien tarvitse kulkea lauman mukana :)

    VastaaPoista
  9. Tuttua ahdistusta, onneksi on kamera!

    VastaaPoista
  10. Kameran taakse on hyvä piiloutua.

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit.