Kotikylään saavuin tarkoituksella aamuyöstä. En halunnut tavata ketään, vaan hiipiä rauhassa nukkumaan omaan mökkiini. Ennen matkaa olin elänyt vanhempieni talon ullakkohuoneessa. Vaikka elämä oli jatkuvaa riitelyä, kyttäämistä ja syyttelyä, kestin sen, koska talossa oli aina lämpöä ja ruokaa tarjolla. Isomummolta perimäni pieni mökki ei silloin innostanut. Nyt kuitenkin arvostin omaa rauhaa enemmän kuin mukavuuksia.
Mökki oli ihan kylän laidalla, viimeinen talo ennen synkkää metsää. Kun avasin oven, vastaani leyhähti tunkkainen asumattomuuden kylmä haju. Ryteiköissä viettämieni öiden jälkeen se tuntui kuitenkin tutun turvalliselta. Neljä seinää ja katto oli ylellisyyttä. Riisuin likaiset vaatteeni ja ryömin sänkyyn pölyisen peiton alle nukahtaen sikeään uneen.
viimeinen, ryteikkö, vaatteet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit.