Muutto
”Ollaan perillä”, ykkönen totesi. ”Muistakaa roolinne. Minä olen nyt isä, kakkonen on äiti ja kolmonen tyttö. Olemme ihmisiä, kuten kaikki muutkin täällä. Muistakaa se, ettei tule yllätyksiä.”
Laskeutuminen oli ollut pehmeä. Katselin uteliaana ympärilleni. Iso kivikasa lasisilmineen olisi uusi tukikohtamme, asunto ihmisten kielellä. Sitä sanottiin kerrostaloksi.
” Ei siihen saa parkkeerata”, huusi vihainen ääni.
Pelästyin. Vieressäni seisoi raivostunut ihminen, nainen kait. Silmät kiiluivat, suusta syöksyi sanoja ja kosteutta päälleni.
”Anteeksi”, sanoi ykkönen. ”Me olemme muuttaneet juuri. On vietävä tavaroita. Siirrän auton ihan heti.”
”Jaa”, totesi nainen. ”Nykyisin saa koko ajan pelätä. Vaikea tietää, kuka on rehellinen ja kuka ei.”
asunto, rehellinen, pelätä
Vaikea tietää, kuka on ihminen, kuka ei :D :D
VastaaPoistaMainio krapu ja ihmisten tapaan tavanomainen tervehdys vihaisella äänellä :D
Kerrostalon vahtikoira oli oitis paikallaan kun uusia naamoja ilmestyi näkösälle. Sanotaan päivää sitten joskus toiste :D
VastaaPoistaTässä saattaa olla tulevaisuuden näkymä, että saamme naapureiksi muukalaisia mahdollisesti hyvinkin kaukaa.
VastaaPoistaEhkäpä pystyvät ohjaamaan maapallolaisia parempaan suuntaan. Minä uskon, etteivät mahdolliset ulkoavaruudelliset sivilisaatiot ole vihamielisiä. Ei kai muualla ole niin pöhkö porukkaa, kuin maapallolla?
Jännä krapusi vei minut jonnekin ihan hurjiin sfääreihin.
Kyllä minäkin ET:n sakkia tässä näin. Jos naamioituu hyvin, menee täydestä. Mutta oppii, että me maan ihmiset ollaan aikamoisia nipottajia.
VastaaPoistaEi kovin lämmin vastaanotto. Ehkei olisi ollut, vaikka tulokkaat olisivat muuttaneet lähiseudulta.
VastaaPoistaVanha kaupunkilegenda naapurista, joka kiikarilla tuijotti naapureidensa ikkunoihin - kunnes oma tytär teki itsarin. Olisko ollut syytä kääntää se katse välillä sinne omien seinien sisään? Et-parat...
VastaaPoista