Karanteeni
Vanha mies istui pöydän ääressä tuijottamassa ulos. Hallituksen käskyllä hänet oli lukittu sisätiloihin. Lähetti toi ruokakassin oven taakse. Soitti kelloa, häipyi ennen kuin mies ehti ovelle. Naapurit pysyivät omissa koloissaan. Puhelin ei soinut. Kadulla ei ollut kulkijoita. Mies alkoi uskoa olevansa ainoa ihminen kaikkeudessa. Ei huvittanut käydä suihkussa, ajaa partaa, kammata tukkaa, vaihtaa vaatteita. Miksi vaivautua, kun kukaan ei nähnyt.
Kuuden viikon jälkeen mies avasi parvekkeen oven. Iso rusakko istui kukkapenkissä syömässä kasvavia taimia. Jänisruttoa ei ainakaan ole, tuumi mies hiukan piristyneenä ja päätti mennä pesulle, vaihtaa kusiset lakanat puhtaisiin. Eturauhanen oli mitä oli, mutta ehkä elämä kuitenkin jatkui.
olla, jänisrutto, kusinen
Toivoa antava tarina, toivottavasti sitä toivoa riittää vielä pitkälle ensi vuoteen.
VastaaPoistaSamassa kusessa ollaan kaikki tämän koronan kanssa, tsempataan.
Hieno kuvaus karanteenin tunnelmista. Monesti yksi minipieni juttu riittää nostamaan suosta. Yhdyn Susuun - kusessa ollaan kaikki tyyni, ikään ja eturauhaseen katsomatta.
VastaaPoistaTarina istuu tähän aikaan. Yksinäisyys ja erityminen on tämän hetken täyttä faktaa ja korona latelee ehdot. Kusinen on aika, mutta pärjäillään, kuten tarinasi mies. Jostain löytyy pilkahdus.
VastaaPoistaJos on piensntä kiinni, että elämän rata vaihtuu parempaan. Elämä, vaikkakin jäniksen.
VastaaPoistaKuukausi pari sinne tänne..johan tässä on kahdeksas kuu menossa Jälkeen Koronan Ilmaantumisen
VastaaPoistaeli 7,17 JKI on uusi tapa kirjoittaa päivämäärä. Levitä sanaa (saat hullun maineen mutta siitä on vain hyötyä).
Menen höpisemästä...jolkottelen...
Hyvin kuvaavaa tälle ajalle. Eristyksissä tarpeettomuuden ja yksinäisyyden tunteet korostuvat. Toisaalta toivonkipinä voi syttyä pienestä.
VastaaPoistaKivahan noita tarinoita on lukea syksyn pimeinä iltoina, jatka vain, kirjoittaminen on kivaa, siitä minäkin tykkään.
VastaaPoista