Korona-aikaan koronatta
Maaliskuussa kipeytyi jalka. Särkylääkkeillä kävelin.
Kesäkuussa nousi korkea kuume. Antibiootit auttoivat, särkylääkkeet lakkasivat
toimimasta, vahvatkin. Kivut estivät nukkumisen. Kokeita otettiin, kaikkea
tutkittiin, mikään ei selvinnyt. Asiat eivät liittyneet toisiinsa. Kipu ja
kuume olivat eri paikoissa. Kuume katosi, kipu jäi. Kesä jatkui. Minä makailin
eri puolilla asuntoani jalka ylhäällä, tuijottelin taivaita, seurasin
tervapääskyjen lentoa. Olin matkalla kohti pysähtynyttä vanhuutta. Mieli
viihtyi pohjamudissa. Masennus tunki joka hetkeen. Onko olemassa mitään
ärsyttävämpää, lannistavampaa kuin sairastaa tietämättä syytä. Poikani oli
huolestunut, soitteli usein, tyttäreni myös. Kukaan muu ei kysellyt. Yksinäisyys
yllätti.
Koira viihtyi vierelläni. Pakolliset ulkoilut
pelastivat elämään. Nousi sisu, palasi elämänhalu.
pelastaa, paikka, ärsyttävä
Äh, tähän pystyy samaistumaan, kipu on inha kaveri.
VastaaPoistaKaikkein pahin on kipu/oire, johon ei löydy syytä.
Aikasten kurja kesä ollut sinulla :(
Onneksi sisu nousi ja elämänhalu palasivat.
Kivun kanssa eläminen on kurjaa. Elämä typistyy pieniin kuvioihin, sinnittelyyn päivästä toiseen. Onneksi koira viihtyi vierellä ja elämänhalu palasi. Toivottavasti syksy on myönteisempi :)
VastaaPoistaEhditkö pollea kokeilla? Jos se ei auta niin sitten saataisi ja minuakin harmittaa. Kivuistahan en suostu kärsimään, katutietous pelastaa. Ei ole niin turhaa asiaa kui kivuista kärsiminen, itse kipuhan on vain ilmoitus vartalon kohdasta että nyt on jotain rikki, täytyy levätä. Ja lepääminen onnistuu paljon paremmin kun ei ole kipuja.
VastaaPoistaMoni tekee sen virheen että kun lääkkeellä saa kivun pois niin jatketaan työtä ja tkemistä jolloin oire vain voimistuu. Vanha kansa tiesi, sieltä mun kipufilosofia, maalaistalosta kolkyt-luvulta.
Mielen jos vetää matalaksi niin taisteluun, tuleen eisaa jäädä makaamaan (määrättyä pidempään=)
Onneksi nyt parempi, pääsee majava paukutttamaan häntää, ja ketttu kirmaa härönä=)
Jatkuva kipu syö mieltä ja varsinkin jos syytä ei löydy. Onneksi sulla oli koira ja tulihan levättyä. Ehkä se on niin kuin Sus sanoi: kipu on merkki jonkunlaisesta levon tarpeesta - ja ikää kun tulee kolottaa aina jostain! Mukava kuulla että olet piristynyt jo, ja kipukin lienee vähän edes hellittänyt?
VastaaPoistaKivut ja kolotukset ovat niin syvältä. Ne vievät ilon päivistä ja unet öistä. Samaistun tuntemuksiisi täysin.
VastaaPoistaHieno juttu kuitenkin, että sait elämänhalusi takaisin.
"Kukaan muu ei kysellyt. Yksinäisyys yllätti." - Pysähdyttävää. Mutta onneksi on koirat, jotka eivät jätä. Olipa tarinasi faktaa tai fiktiota, siihen oli minun helppo samaistua...
VastaaPoistaKivun kanssa oppii elämään, vaikka huonosti. Tasaisesti liikuntaa, ei repien. monen vuoden kokemus :)
VastaaPoistaHommat on hoidossa ja elämä rullaa. Löytyihän sitä jotain kulumaa ja muuta ikäongelmaa, mutta kokemus oli opettavainen. En ehkä kovin herkästi vähättele muiden tuntemuksia. Perusterveenä sitä voi helposti kuvitella, että yrittämällä kaikki selviää.
VastaaPoista