tiistai 8. syyskuuta 2020

Krapu 37



Korona-aikaan koronatta

Maaliskuussa kipeytyi jalka. Särkylääkkeillä kävelin. Kesäkuussa nousi korkea kuume. Antibiootit auttoivat, särkylääkkeet lakkasivat toimimasta, vahvatkin. Kivut estivät nukkumisen. Kokeita otettiin, kaikkea tutkittiin, mikään ei selvinnyt. Asiat eivät liittyneet toisiinsa. Kipu ja kuume olivat eri paikoissa. Kuume katosi, kipu jäi. Kesä jatkui. Minä makailin eri puolilla asuntoani jalka ylhäällä, tuijottelin taivaita, seurasin tervapääskyjen lentoa. Olin matkalla kohti pysähtynyttä vanhuutta. Mieli viihtyi pohjamudissa. Masennus tunki joka hetkeen. Onko olemassa mitään ärsyttävämpää, lannistavampaa kuin sairastaa tietämättä syytä. Poikani oli huolestunut, soitteli usein, tyttäreni myös. Kukaan muu ei kysellyt. Yksinäisyys yllätti.

Koira viihtyi vierelläni. Pakolliset ulkoilut pelastivat elämään. Nousi sisu, palasi elämänhalu.

pelastaa, paikka, ärsyttävä

9 kommenttia:

  1. Äh, tähän pystyy samaistumaan, kipu on inha kaveri.
    Kaikkein pahin on kipu/oire, johon ei löydy syytä.

    Aikasten kurja kesä ollut sinulla :(

    Onneksi sisu nousi ja elämänhalu palasivat.

    VastaaPoista
  2. Kivun kanssa eläminen on kurjaa. Elämä typistyy pieniin kuvioihin, sinnittelyyn päivästä toiseen. Onneksi koira viihtyi vierellä ja elämänhalu palasi. Toivottavasti syksy on myönteisempi :)

    VastaaPoista
  3. Ehditkö pollea kokeilla? Jos se ei auta niin sitten saataisi ja minuakin harmittaa. Kivuistahan en suostu kärsimään, katutietous pelastaa. Ei ole niin turhaa asiaa kui kivuista kärsiminen, itse kipuhan on vain ilmoitus vartalon kohdasta että nyt on jotain rikki, täytyy levätä. Ja lepääminen onnistuu paljon paremmin kun ei ole kipuja.
    Moni tekee sen virheen että kun lääkkeellä saa kivun pois niin jatketaan työtä ja tkemistä jolloin oire vain voimistuu. Vanha kansa tiesi, sieltä mun kipufilosofia, maalaistalosta kolkyt-luvulta.
    Mielen jos vetää matalaksi niin taisteluun, tuleen eisaa jäädä makaamaan (määrättyä pidempään=)
    Onneksi nyt parempi, pääsee majava paukutttamaan häntää, ja ketttu kirmaa härönä=)

    VastaaPoista
  4. Jatkuva kipu syö mieltä ja varsinkin jos syytä ei löydy. Onneksi sulla oli koira ja tulihan levättyä. Ehkä se on niin kuin Sus sanoi: kipu on merkki jonkunlaisesta levon tarpeesta - ja ikää kun tulee kolottaa aina jostain! Mukava kuulla että olet piristynyt jo, ja kipukin lienee vähän edes hellittänyt?

    VastaaPoista
  5. Kivut ja kolotukset ovat niin syvältä. Ne vievät ilon päivistä ja unet öistä. Samaistun tuntemuksiisi täysin.
    Hieno juttu kuitenkin, että sait elämänhalusi takaisin.

    VastaaPoista
  6. Minullekin nousi korkea kuume keväällä ja tietty ottivat ensimmäiseksi korona-testin, vaikka en ollut missään liikkunutkaan. Eihän se tietty ollut, onneksi minulle löytyi syy. Harmillista ettei sinulle löytynyt. Minullakin on ongelmia nivelien kanssa, on tosi tuskallista odottaa unta, tiedän.
    Kirjoittaminen saa onneksi ajatukset hetkeksi muualle. Hienon kravun kirjoitit hankalasta tilanteesta.

    VastaaPoista
  7. "Kukaan muu ei kysellyt. Yksinäisyys yllätti." - Pysähdyttävää. Mutta onneksi on koirat, jotka eivät jätä. Olipa tarinasi faktaa tai fiktiota, siihen oli minun helppo samaistua...

    VastaaPoista
  8. Kivun kanssa oppii elämään, vaikka huonosti. Tasaisesti liikuntaa, ei repien. monen vuoden kokemus :)

    VastaaPoista
  9. Hommat on hoidossa ja elämä rullaa. Löytyihän sitä jotain kulumaa ja muuta ikäongelmaa, mutta kokemus oli opettavainen. En ehkä kovin herkästi vähättele muiden tuntemuksia. Perusterveenä sitä voi helposti kuvitella, että yrittämällä kaikki selviää.

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit.