Kotimatka sujui nopeasti. Seurasin korppeja poikkeamatta sivupoluille. Olin saanut tarpeekseni seikkailuista, maailman ihmeistä ja ihmisistä. Halusin päästä omaan talooni, huoneeni rauhaan, miettimään tulevia.
Ilmatar suosi matkaani, ei myrskynnyt, ei satanut eikä paistanut liikaa. Pieni tuulenvire vilvoitti usein hikistä ihoani. Hiki minulle tuli, sillä kiirehdin askeleitani. Päivämatkat olivat pitkiä. Öisin nukuin taivasalla pelkäämättä. Olin yhtä luonnon kanssa.
Täydellistä ei matkanteko kuitenkaan ollut. Tielleni osui myös laajoja soita, joilla itikkaparvet yrittivät imeä minut kuiviin. Itikoita pahempia olivat kuitenkin mäkärät ja polttiaiset. Niiden puremien ja pistojen jäljiltä ihoni liekehti kivusta. Niin paljon kuin pidänkin soiden kauneudesta, olisin tällä kertaa kulkenut mieluummin synkissä kuusikoissa.
imeä, täydellinen, talo.
Rankka kotimatka, mutta palkitseva kun sitten pääsit kotiin.
VastaaPoistaHikistä ja itikoita, painajaiseni!
VastaaPoistaReissussa aina rähjääntyy, mitä pitemmän matkan tekee, sitä paremmalta tuntuu kotiinpaluu.
VastaaPoista