Olkapää puutuu tässä paikallaan kyyhöttäessä. Pitäisi liikkua ja vähän venytelläkin ennen kuin koko käsi kipeytyy. Olisi pitänyt jo alun perin valita parempi asento, mutta en arvannut tämän kestävän näin kauan. Eikös tämä yleensä tapahdu paljon nopeammin? Niin minulle luvattiin. Ei se kauan kestä, sanottiin. Eikä siinä asentoa valitessa ollut aikaa miettiä. Oikean paikan löytämiseen meni ihan liian monta minuuttia. Taisin löytää turhan hyvän paikan, kun mitään ei vieläkään kuulu. Yritän pitää kivun poissa puristamalla sormet tiukkaan nyrkkiin.
Vihdoin läähätys kuuluu. Juuri ennen kuin koiran kuono tökkää poskeeni, kaikuu koodisanakin: ”Löydetty!” Raahaudun ylös. Saa olla viimeinen kerta, kun rupean etsijäkoirien maaliksi.
Sun lopetukset on kyllä aina, ihanan ylältyksellisiä, hyvä kraapaisu!
VastaaPoistaSus' sanoi sen, mitä itsekin heti ajattelin. Hieno ja yllätyksellinen lopetus ja muutenkin ihana Krapu <3.
VastaaPoistaHahhah, mainio tarina! Vähemmästäkin puutuu!
VastaaPoistaTais olla etsijäkoiran ekakerta. Koekaniinin roolissa ei kivaa.
VastaaPoistaTodella hauska krapu!
VastaaPoistaOlipas hauska loppu, mukava harrastus olla löydettävänä.
VastaaPoistaAlussa ei tiedä mitä on tulossa, Kiva, hauska, mukava tarina. Kaikkeen sitä joutuu taipumaan välillä.
VastaaPoistaVoi vitsi miten hienosti jännitys säilyi loppuun asti. Hauska stoori!
VastaaPoistaHauska tarina, enpä olisi osannut arvata loppua
VastaaPoistaKyllä on mainiosti rakennettu stoori.
VastaaPoistaOli hyvä piilo, jopa liian hyvä, kun olkapää alkoi puutua.
VastaaPoistaKiva tarina ja mainio yllätysloppu. Luulin, että oli lasten leikistä kyse.
Kiitos. Kiva, että viihdyitte.
VastaaPoistaHauska tarina! Mielessäni ehdin ajatella, mistä tässä on oikein kyse.
VastaaPoistaHauska tarina ja yllättävä loppu
VastaaPoista