perjantai 3. tammikuuta 2020

Krapu 1


Vuodenkierto

Ikkunasta katselen ulos, kuuntelen myrskyn pauhua, mietin menneitä. En muista, millaisia säitä on ollut muina vuodenvaihteina; luulen, että monenlaisia. Oudolta silti tuntuu kaikki tuo vehreys ja lämpö. Kun vanha vuosi loppui, olin kotiseuduilla keskellä lumihankia.  Siellä oli helppo ajatella uuden kymmenluvun alkua. Täällä se on vaikeaa. Jossain mielen onkaloissa elää totuus, että vuoden vaihtuessa on talvi ja talvi tarkoittaa lunta ja pakkasta. Pitänee sopeutua siihen, että totuudet muuttuvat. Johtuneeko sopeutumattomuudesta, etten tehnyt julkisia uudenvuodenlupauksia. Yleensä niitä on pitkä lista, jota ei ole tarkoituskaan toteuttaa. Ne ovat vain pyrkimystä parempaan ihmisyyteen. Ehkä nytkin pyrin parempaan ihmisyyteen, mutta en lupaa laihtua.

ikkuna, vanha, laihtua

3 kommenttia:

  1. Todellakin, ruoho viheriöi vuodenvaihteessa. Joskus aikoinaan oli lunta pakkasta.

    VastaaPoista
  2. Totuudet muuttuvat, siihen on vaan sopeuduttava.

    Ruoho viheriöi, mustarastaat laulavat.

    En minäkään lupaa laihtua, senkin lupauksen valehtelin.

    VastaaPoista
  3. Osut oikeaan - totuudet muuttuvat.
    Itse miellän myös talven, lumineen, pakkasineen joulun ja uudenvuodenvaihteen ajaksi. Tosin talvi nytkin oli ja on, mutta lämpöaalto on maladaltanut 20-30 senttiä hankia. Petyin jotenkin, vaikka lunta kyllä oli, mistä vähentyä.
    Uudenvuoden lupauksia en tehnyt, vaikka yritänkin lisätä arjessani liikkumista.

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit.