sunnuntai 21. helmikuuta 2021

Krapu 8

Metsäsaarekkeella

Hän jatkoi pellon reunaa eteenpäin, vaikka jalat alkoivat väsyä. Operaatiosta oli jo kuukausia, mutta voimat eivät olleet vielä palanneet ennalleen. Oli pakko pysähtyä, istuutua kivelle, nojata vanhan männyn runkoon, sulkea silmät, antaa kiukun tulla. Tämä kaikki oli niin turhaa! Jospa hän vain olisi tajunnut ajoissa, kuunnellut vanhojen neuvoja. Mutta ei! Hänen oli pakko saada tehdä kuten itse haluaa. Oli pakko todistaa olevansa itsenäinen. Hän oli ollut itsenäinen, itsepäinen ja joutui nyt opettelemaan kaiken uudestaan. Hän huokaisi, avasi silmänsä, katsoi kohti taivasta, kohti männyn latvaa, kohti korppeja. Jonain päivänä hän ymmärtäisi, ymmärtäisi korppien kieltä, ymmärtäisi elämää. Tänään hän vain lepäsi.

tajuta, kiukku, vanha

9 kommenttia:

  1. Tutun kuuloista, kyllä minä pärjään, jaksan, sinnittelen.
    Itsenäisyydessä on sudenkuoppansa.

    VastaaPoista
  2. No nyt oli tarinan henkilö saanut kovan opetuksen! Silti itsenäisyys ja itsepäisyys ovat mahtavia ominaisuuksia, mutta rajansa niilläkin. Elämä opettaa myös nöyryyttä. Sympatiani tarinasi henkilölle <3

    VastaaPoista
  3. Usein vanhojen ja kokeneenpien neuvot saavat aikaan päinvastaisen reaktion kuin on tarkoitus.
    Tällä kertaa seuraukset olivat turhankin dramaattiset.

    VastaaPoista
  4. Oppi ja ikä kaikki. Aika on hyvä opettaja.

    VastaaPoista
  5. On rankkaa katsoa itseään ja totuutta silmiin.

    VastaaPoista
  6. Joskus vanha on parempi kuin pussillinen uusia.

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit.