Terapiaistunnossako?
Sosiaalinen elämä on osoittautunut jälleen kerran rankaksi. Kovasti haluaisin, että minusta tykätään tai edes ilman huomautuksia siedetään. No, eihän kukaan sivistynyt tietenkään huomauttele mitään ryhmässä, ei sellaista koskaan, vähän vain syvää halveksuntaa naaman juonteissa. Tylsää olisi ruveta siihen tarttumaan, vaatimaan selitystä, ilmaisemaan ärtymystä tai pahaa oloa. Ainakaan pahaa oloa ei saa päästää näkyviin, antaa aseita lähimmäisten käyttöön. Siedetään vain kaikki kulmien kohottelut, kylmät katseet, jos kerran joukossa halutaan roikkua. Jossain vaiheessa kireä naru katkeaa, ote irtaantuu, seuraelämästä tulee liian vaativaa. Silloin jättäydytään pois, mieluiten ihan vain hiljaa, huomaamatta. Eikä kukaan kysele perään. Onko se onnellinen vaihtoehto, onnellinen minulle vai ryhmälle?
vaativa, tylsä, rankka
Ennemmin yksin hyvässä seurassa kuin muiden joukossa tympääntyneenä.
VastaaPoistaOnneksi iän karttuminen tuo mukanaan vapauden valita kenen joukoissa seisoo ja kulkee, enää ei ryhmäpaine vie mukanaan. Ei ole pakko kuulua joukkoon. Ei ainakaan tyhmään joukkoon.
Valitettavasti se kireä naru saattaa todella katketa jossain vaiheessa. Mikä neuvoksi?
VastaaPoistaElämä on taiteilua mutta iän myötä oppii miten kuviot menee. Yksinkään ei ole hyvä olla. Jospa jättäisi ikävät tuttavuuden ja lähtisi hakemaan ihan uusia kasvoja.?
VastaaPoistaSusun kanssa samaa mieltä. Jos seurassa joka kerta tulee paha mieli miksi siellä kärvistellä...
VastaaPoistaHelposti sen huomaa, milloin ei kuulu porukkaan. MIelellään silloin jään porukasta vaivihkaa pois.
VastaaPoistaJos ei tykätä, ei tupata. Jossain on porukka, joka tykkää.
VastaaPoistaKirsi sen sanoi! itse olen jättänyt sellaiset ihmiset, joiden seurassa en viihdy. Kummasti tilalle on tullut heitä, joiden seurassa on ihana olla. Vanhat hyvät ystävyyssuhteet kantavat myös, vaikka ei useinkaan tavata. Ja kun tavataan, niin voi sitä iloa.
VastaaPoistaTuommoinen seura syö kaiken energian ja ilon elämästä. Erakkona parempi minusta.
VastaaPoistaRyhmä on sosiaalisesti erityisherkälle usein paha tilanne, yksittäisiä ystäviä tai kaveri löytyvät helpommin.
VastaaPoistaEristäydyn muista ihan vapaa-ehtoisesti, vaikka kaivattaisiinkin. Ei vaan oikeasti jaksa ihmisiä nykyään, vanhuus tulee ja tuo erakkouden tullessaan, oi tervehdin ilolla aikaa kun ei enää viitsitä vongata mukaan.
VastaaPoistaKiitoksia mukavista kommenteista.
VastaaPoista