Istuin hyvällä paikalla keskellä vilkasta toria. Aamuaurinko lämmitti mukavasti selkää. Oli vielä alkukesä. Koti oli jo saatu kuntoon. Oli se talven jäljiltä kaivannutkin kunnon ehostusta. Pitäisi mennä päästämään vaimo ruuanhankintaretkelle. En olisi malttanut lähteä. Nautin ihmisvilinästä, huomionherättämisestä. Valkoinen pukuni oli uusi ja tahraton. Ei voi kiistää, että olin komea näky. Monet ohikulkijat tuijottivat ja osoittelivat ja puhuivat keskenään minusta. Varmaan ihailevia sanoja. Mutta pakko oli hoitaa torihankinnat ja palata kotiin. Yksi pieni ihminen oli erkaantunut muista. Tein sulavan syöksyn, tempaisin jäätelön hänen kädestään ja nousin takaisin talon harjalle. Pieni ihminen purskahti kirkuvaan itkuun. Muut huusivat ihailevia lauseita perääni. ”Lokki perkele!”
itku, selkä, jäätelö.
Yllättävä ja hauska tarina. Tosin tapahtuma on täyttä todellisuutta esim Helsingin kauppatorilla.
VastaaPoistaMainio krapu, jossa kohokohta lähestyminen oli varsin herkullista kerrontaa.
VastaaPoistaTuollaisia perkuleita nuo lokit tuppaavat olemaan.
Mahtava tvisti tässä! Perhanan lokit, ovat niin hävyttömiä! Hgin kauppatori on vihoviimeinen paikka yrittää syödä mitään.
VastaaPoistaHauska krapu! Toisin kuin minun samoista sanoista :D
Mainio Krapu! Upea yllätys ainakin itselleni, sillä näin sieluni silmillä komean, itseään täynnä olevan miehen istumassa jossakin torin penkillä kunnes sanat "sulavan syöksyn" sai tajuamaan millaisesta elävästä olikin kyse :D.
VastaaPoistaHieno krapu ja mielikuvitus lentää kuin saduissa. Minäkin menin alussa lankaan 😉.
VastaaPoistaHieno lopetus!!!
VastaaPoistaLöytyiskö haikuja? https://sushuokailee.blogspot.com/ Pöllökö ainoana jaksaa?
Kiitos kommenteista.
VastaaPoista