Vaellus
Kävelen polkua yhä syvemmälle metsään. Jännitys kihelmöi
paljaissa jalkapohjissa. Olen seikkailemassa suuressa maailmassa. Puut ovat
valtavia. Puiden juuret kohoavat maasta vahvoina kiemuroina. Niiden pinnalle
leviää samettisen vihreä, paksu sammalpeite, joka näyttää houkuttelevan
pehmeältä. Lasken toisen jalkani varovasti polun viereen. Sammal joustaa
märkänä jalkapohjaani vasten. Tunnustelen hetken, kipristelen varpaitani,
kuuntelen. On ihan hiljaista. Kävelen eteenpäin pitkin polkua.
Mutkan takaa paljastuu sananjalkametsä. Saniaisetkin yltävät
pääni yläpuolelle. Taivasta vasten erottuvat lehtien ääriviivat ovat kiehtovan
mutkikkaita. Ojennan käteni kohti kaarevia haaroja, kurkotan sormeni lehtien
lomaan. Lehtien reunat ovat teräviä, kovia vaikka lehdet taipuvat kevyesti
kämmenteni alla.
Neljävuotiaana koko elämä on yhtä suurta seikkailua.
Neljävuotiaana koko elämä on yhtä suurta seikkailua.
samettinen, kihelmöidä, ääriviiva
Neljävuotiaan onnea, tosin myös aikuisenkin paratiisi, kirjoitin samoista tuntemuksista.
VastaaPoistaTässä kravussa tunsi metsän tuoksun!
Tunsin selvästi jalkojeni alla lapsuuden metsän ja sammaleen, asuimme ihan metsän vieressä.
VastaaPoista