Krapu 37

Näinkin olisi voinut käydä

Siinä se nyt on, uusi vaatemallistoni valmiina telineessä. Pitkä matka tähän on kuljettu. 

Teini-iässä ulkonäköpaineet kasvoivat kohtuuttomiin mittoihin. Piti olla muodikas. Rahanpuute pakotti ompelemaan. Selailin muotilehtiä kirjakaupassa ja sovelsin malleja alelaarista löytämiini kangastilkkuihin. Ensimmäiset tekeleet olivat lähinnä outoja, mutta pikkuhiljaa taitoni kasvoivat. Osaamisen lisääntyessä innostuin niin, että vietin suurimman osan ajastani ompelukoneen ääressä. 

Kun koulu loppui, hain ammattikoulun pukuompelulinjalle. Vanhakantainen opetus tarkkoine sääntöineen masensi, mutta opin paljon uusia tekniikoita ja etenkin tarkkuutta sekä kärsivällisyyttä, jotka eivät ole luonteeni vallitsevia puolia.

Tienasin elantoni ompelijana, mutta halusin muuta. Vapaa-aikana suunnittelin omaa mallistoa. Vuosien jälkeen uskaltauduin toteuttamaan jotain omaa.

uusi, oma, ilmestyä

Krapu 36

Syksy

Istun parvekkeella. Aurinko paistaa. On lämmin. On kesäinen olo. Mutta taivas on tyhjä. Huomaamatta ovat tervapääskyt kadonneet, yhtä huomaamatta kuin ne keväällä saapuivat.

Yhtäkkiä sininen taivas oli täynnä liiteleviä bumerangeja ja mieleni täytti onni. Ne ovat tulleet, kesäni kumppanit. 

Ja tänään huomaan, että ne ovat poissa. Milloin ne lähtivät? Eilenkö vielä nautin niiden kevyen lennon katselusta? Vai oliko se viime viikolla? Haikeus hiipii jostain mielen sopukoista. Yksi kesä on taas ohi. Haikeus hiipii, vaikka syksy on lempivuodenaikani. Loppuminen ei miellytä. Aloittaminen on mukavampaa.

Istun parvekkeella. Kiitän tervapääskyjä kesästä. Aloitan syksyn. Odotan hanhiparvien ohilentoa niiden kerääntyessä jättimäisiksi parviksi ennen muuttomatkaa.

tyhjä, kiittää, parveke