Krapu 10

 Kävellessä on hyvä antaa ajatustenkin kulkea, palata menneeseen, aikaan, josta kaikki alkoi.

 

Sehän oli vain kauneusvirhe, patti naamassa, sarvi keskellä otsaa.

”Mitättömän pieni operaatio”, sanottiin. ”Arpikin peittyy tukan alle.”

Mummo kielteli.

”Menetät korpit”, sanoi. ”Menetät heimosi, paikkasi, tulevaisuutesi.”

”Mitä minä korpeilla. Olen väsynyt olemaan friikki. Haluan normaaliksi.”

Pieni leikkaus, kotiutus - ja yhtenä iltana kivut.

Takaisin sairaalaan. Kait joku päivystää.

Kipulääkettä suoneen, suuhun pillereitä, ruokalusikallisia nestettä. Mikään ei auta. Kivut yltyvät, tajunta harhailee.

”Mummo auta!”

Mummo istuu viereen, laulaa korpit paikalle, kutsuu isännän, parantajan.

Menee päiviä, viikkoja. Voimat palaavat vähitellen.

”Mene vaellukselle”, sanoo isäntä. ”Ota korpit mukaasi. Palaa, kun paranet.”

 

päivystää, ruokalusikka, isäntä

Runotorstai 9/21

Riskiryhmääkö

rokottaminen koskee

Ilman kipua

 

rokote

 

Krapu 9

Unessa

Silmät painuivat umpeen siinä mättäällä istuessa. Männyn runko selän takana kuiski tuudittavasti. Unenmaailman ovi avautui. Korpit puhuivat:

Älä pelkää. Jatka matkaa niin löydät sen, mitä etsit. Löydät ikuisen viisauden. Löydät takaisin korppien maailmaan. Sinä olet valittujen sukua. Jo vauvana äitisi kutoi ympärillesi suojaloitsut, verkon kannattelemaan ihmisolemustasi. Löydät sisältäsi voiman heti, kun uskallat katsoa. Älä taivu ihmisviisauteen.

Kipu viilsi syvällä arven alla. Hän heräsi hätkähtäen. Nousi seisomaan yrittäen venytellä, vaikka jokaista lihasta, jännettä, luuta särki. Hän muisti unen, muisti korpit, katsoi ylös ja näki korpit puun oksilla. Ponnistaen tahtonsa äärimmilleen hän puristi kivun palloksi, kätki sen lihapullana sisäänsä.

Matka jatkuu.

 

lihapulla, särkeä, vauva

Krapu 8

Metsäsaarekkeella

Hän jatkoi pellon reunaa eteenpäin, vaikka jalat alkoivat väsyä. Operaatiosta oli jo kuukausia, mutta voimat eivät olleet vielä palanneet ennalleen. Oli pakko pysähtyä, istuutua kivelle, nojata vanhan männyn runkoon, sulkea silmät, antaa kiukun tulla. Tämä kaikki oli niin turhaa! Jospa hän vain olisi tajunnut ajoissa, kuunnellut vanhojen neuvoja. Mutta ei! Hänen oli pakko saada tehdä kuten itse haluaa. Oli pakko todistaa olevansa itsenäinen. Hän oli ollut itsenäinen, itsepäinen ja joutui nyt opettelemaan kaiken uudestaan. Hän huokaisi, avasi silmänsä, katsoi kohti taivasta, kohti männyn latvaa, kohti korppeja. Jonain päivänä hän ymmärtäisi, ymmärtäisi korppien kieltä, ymmärtäisi elämää. Tänään hän vain lepäsi.

tajuta, kiukku, vanha