Pehmeä nuoskalumi peittää huppuina maaston kohoumat. Koko päivän on satanut. Taivas on edelleen paksussa pilvessä mutta lumen tulo on loppunut. Keskitalven iltahämärä muuttaa maiseman lempeän harmaaksi.
Asettelen punaisen tuikkulyhdyn huolellisesti keskelle lumilakeutta, tuikun lyhtyyn. Sytytän kynttilän. Rikinhaju tulitikusta peittää hetkeksi märän lumen tuoksun. Liekki lepattaa lasinpunaisen heijastuksen lumeen. Katselen, jaksaako kynttilä palaa. Kynttilä jaksaa.
Kaikkialla on hiljaista, niin hiljaista, että kuulen liekin äänen.
Astun taaksepäin ja alan tutkia kynttilää linssin läpi. Muutan valotusta, muutan aikaa, zoomaan etäisyyksiä. Otan kuvan, toisen, kymmeniä. Kameraan tarttuu kynttilän punainen valohehku, hangen siniharmaus, sinisyys, valkoisuus. Yhdellä pienellä liikkeellä saan esiin outoja värejä, erilaisia näkymiä. Onni uudesta kamerasta.
Ei mitään teknistä kririikkiä.
VastaaPoistaTäydellinen. Koettu. Aito. <3
...aouuuuuuuuouuu..
Kiitos kehuista.
PoistaKaunista tekstiä.
VastaaPoistaTunnelma välittyi erittäin hyvin.
Kiitos, kun vierailit minun blogissani ja tervetuloa uudelleen:)
Minä ainakin eksyn tänne myös jatkossa, niin koukuttavasti osaat kirjoittaa.
Ihanaa joulukuun jatkoa.
Kiitos kehuista. Piti kirjoittaa joka päivä, mutta nyt on jotenkin liian hektistä elämää.
VastaaPoista