maanantai 18. helmikuuta 2019

Krapu 8


Elämää

Mitä voi pieni tyttö tehdä, kun pahin herja on isättömyys, äidittömyys?
Tyttö kadehtii salaa isoja, onnellisia perheitä, mutta ei tietenkään näytä sitä kenellekään vaan kiipeää korkeammalle kuin kukaan, heittäytyy kuperkeikalla alas puusta repien polvensa verisille palkeille. Kun koko ajan todistaa olevansa parempi kuin muut, saa varmasti ruhjeita, naarmuja, mustelmia, ehkä myös vähän kunnioitusta. Ruhjeet paranevat, mustelmat haalistuvat, mutta oman perheen kaipuu ei kuitenkaan häviä. 

On juostava, jotta pääsisi karkuun.

Tyttö syöksyy metsäpolulle. Jalat tikittävät nopeasti, nopeammin. Vauhti kasvaa kasvamistaan, kunnes sydämen yksinäisyys jää jonnekin taakse. Tyttö lentää tuulen kanssa, nauraa elämisen riemua puiden latvoja kohti. Ja oksilta linnut vastaavat.

(perhe, vauhti, mustelma)

9 kommenttia:

  1. LApsen elämä muutenkin rankkaa niin vieläpä sitten orvon, nyyh!
    Hyvä krapu, kiitos.

    VastaaPoista
  2. Miten rankka elämän alku. Hyvin kuvattu.

    VastaaPoista
  3. Hieno tarina, melkein itketti. Menetin oman isäni ollessani 10-vuotias.

    VastaaPoista
  4. On juostava, jotta pääsisi karkuun...lennä, tuulen tyttö, lennä!

    Koskettava tarina.

    VastaaPoista
  5. Kaunis tarina.
    Joskus aikuisenakin tekee mieli ottaa ja juosta, juosta niin kauan kuin vaan henki kulkee..ja mitä sitten....

    VastaaPoista
  6. Elämä kannattelee kyllä. Sydämellinen krapu.

    VastaaPoista
  7. Tyttö löytää luonnosta voimaa ja kaikesta huolimatta löytää iloa elämäänsä.
    Onnellisen lopun krapu.

    VastaaPoista
  8. sama ajatus tuli minullekkin mieleen luetuani krapusi kuin aimariilla, onnellisen lopun krapu.
    teksti koskettava, nuoren tytön kasvutarina, luonnon eheyttävä voima apunaan

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit.