Miehiä ja ihmisiä
Siellä se seisoo kentän laidalla, puhaltelee pilliin, huutaa
käskyjä, vilkuilee sivusilmällä katsomoon, kuntosalilla trimmattu, solariumissa
paahdettu, omanarvontunnolla voideltu, nuoreksi jäänyt mies. Penkillä istuu
lapsuuden leikkikaveri, harmaantunut, kaljuuntunut, eläneennäköinen. Toinen
jatkaa ikuista nuoruuttaan, toinen on ohittanut jo keski-iänkin, taipuu kohta
vanhuuteen. Vuosia on molemmilla takana kymmenittäin.
Pelin jälkeen miehet kohtaavat saunassa, ruotivat peliä,
ottavat olutta. Ilta kääntyy yöksi, puhe katkeilee, hiljaisuus valtaa alaa.
Kysymys yllättää.
- Oletko sinä onnellinen?
Miettivä hiljaisuus ennen vastausta.
- Kyllä minä taidan olla. Elämä on tasapainossa.
- Minä en ole. Jotain on jäänyt tekemättä. Pitäisi vielä
ehtiä ennen loppua.
Kumpi mielestäsi oli onnellinen? Miksi juuri hän?
pilli, mies, huutaa
Se elämännäköinen oli onnellinen.
VastaaPoistaAjattelin hetimiten että se harmaantunut kaveri oli elänyt ja oli onnellinen. :) Mainio Krapu!
VastaaPoistaminulta kolmas puolto eläneennäköselle! jos pilliin puhaltelijan tarttee sivusilmällä edelleen tuossa iässä vilkuilla katsomoon, niin jotain etsii edelleen elämäänsä...
VastaaPoistaUlkokuori ei kerro niitä tärkeimpiä asioita ihmisestä. Se osaa olla pettävä.
VastaaPoistaOlen kans sitä mieltä, että näistä kahdesta eläneen näköinen oli onnellinen. Hän ei esittänyt mitään. Pillimiehen täytyi näyttää muille.
Noin minäkin olisin päätellyt mutta nyt oli toisin. Tämä nuorekkaampi vilkuili vaimoaan joka istui katsomossa ison vauvamahansa kanssa. Harmaantunut oli joutunut sairaseläkkeelle ja mietti tulevaisuuttaan ahdistuneena.
VastaaPoista