sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Krapu 17


Värikysymyksiä

Kerrostalon pihalla keskustelu porisee taas vilkkaana. Naapuruston perusporukka on kokoontunut penkin liepeille. Osa istuu mukavasti penkillä, osa nojailee penkin selkänojaan, mutta enimmät vain seisoskelevat. 

Uusi naapuri muutti eilen ja sai heti kielenkannat kirpoamaan. Onhan siihen totuttu, että tervehditään jokaista portaissa liikkuvaa, mutta ennenkuulumatonta on käden anto, että käsi ojossa tullaan sanomaan päivää jokaiselle ja nimi kerrotaan. 

Tarkoittaako se sitä, että pitäisi tarttua siihen ojennettuun käteen ja ehkä vielä oma nimensäkin ilmi tuoda. Aika uskaliasta olisi sellainen, kun tässä kuitenkin kaupungin vuokratalossa ollaan ja kaikenlaista väkeä tulee ja menee. En minä sano, että pitäisi olla valkoinen, mutta pikimusta tuntuu oudolta.


valkoinen, keskustelu, piha
 

15 kommenttia:

  1. Herttinen, eihän suomalainen kerrostaloasukki tervehdi naapureitaan :) Että vielä kätellä, oho.

    VastaaPoista
  2. Kättäpäivää sekä nimenanto, tää on joku utopiakertomus, ihan sci-fiä;D

    VastaaPoista
  3. Hih..tuli niin mieleen kun aikoinaan muutettiin maalle ja minä sitten kauppa jonossa sanoin päivää muille jonottajille, olivat reppanat ihan hämmennyksissään ..Muutama viikko meni ja juttelivat kuin vanhalle tutulle:) Leppoisaa pääsiäisen jatkoa💗

    VastaaPoista
  4. KÄsipäivää on kyllä katoava luonnonvara.

    VastaaPoista
  5. Tiiviisti kiteytetty tarina elävästä elämästä. Nuo värikysymykset ovat valitettavan ajankohtaisia. Onneksi täällä aletaan jo tottua jonkin verran erilaisuuteen.
    Ja nuo pihaparlamentit, niitä riittää joka taloyhtiöön.
    Hyvin kirjoitettu!

    VastaaPoista
  6. Hieno Krapu erilaisuudesta ♥. Tämä on niin sykähdyttävästi kerrottu: "Onhan siihen totuttu, että tervehditään jokaista portaissa liikkuvaa, mutta ennenkuulumatonta on käden anto, että käsi ojossa tullaan sanomaan päivää jokaiselle ja nimi kerrotaan."

    VastaaPoista
  7. kun nuorikkona muutimme yhteiseen kotiimme, menimme seuraavalla viikolla esittäytymään naapureille. naapurin pappa totesi ykskantaan "ei ole tääl ollut tapana naapureille esittäytyä". en kuitenkaan osaa vieläkään yli 30 vuoden jälkeen kulkea kylätiellä niin, etten tervehtisi muita kulkijoita.
    hienovaraisesti kantaaottava krapu, tykkäsin!

    VastaaPoista
  8. Heh, heh! Kyllä meillä omasta reviiristä kiinnipitäville introverteille suomalaisille läheisyys on välistä tuskaa. Pakko oppia sietämään läheisyyttä ja sitä erilaisuutta myös. Kiva krapu.

    VastaaPoista
  9. Hauska krapu ja vähän samantapainen muisto kuin Pädellä, tuli mieleeni, päinvastainen vain: kun n. 12-vuotiaana muutettiin maalta kaupunkiin, niin kyllä oli vaikea oppia, ettei jokaista vastaantulevaa kaupunkilaista tarvitse tervehtiä :D

    VastaaPoista
  10. Hyvä kantaaottava Krapu! Kerrostalossahan kuuluu olla nimetön ja "väritön". Vain pieneleisesti hei! ja jatketaan matkaa.

    VastaaPoista
  11. Kyllä se tietenkin on outoa suomalaisten piirissä jos joku kerrostalolainen tulee yllättäen kättelemään ja itsensä esittelemään :) Haiska krapu!

    VastaaPoista
  12. Apua miten yltiösosiaalista! Ahdistuisin!

    VastaaPoista
  13. Enpä minäkään käspäivää juuri aiemmin viljellyt, vaan täällä Koillismaalla se ei ole niin harvinaista ollenkaan. Äkkiä siihen oppi, kuin yleensä jutustelemaan kauppajonossa ja ostoksia punnitessa ja terveyskeskuksen aulassa jne.

    VastaaPoista
  14. Meillä aina tervehditään kädestä, vaikka nähtäis joka päivä.
    Puhamattakaan että käteltäs jos sanotaan oma nimi.

    VastaaPoista
  15. Elävästi kerrot siitä, miten kaikki erilainen herättää aina ensimmäiseksi ennakkoluuloja.

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit.