Värikysymyksiä
Kerrostalon pihalla
keskustelu porisee taas vilkkaana. Naapuruston perusporukka on kokoontunut
penkin liepeille. Osa istuu mukavasti penkillä, osa nojailee penkin
selkänojaan, mutta enimmät vain seisoskelevat.
Uusi naapuri muutti
eilen ja sai heti kielenkannat kirpoamaan. Onhan siihen totuttu, että
tervehditään jokaista portaissa liikkuvaa, mutta ennenkuulumatonta on käden
anto, että käsi ojossa tullaan sanomaan päivää jokaiselle ja nimi kerrotaan.
Tarkoittaako se sitä,
että pitäisi tarttua siihen ojennettuun käteen ja ehkä vielä oma nimensäkin
ilmi tuoda. Aika uskaliasta olisi sellainen, kun tässä kuitenkin kaupungin
vuokratalossa ollaan ja kaikenlaista väkeä tulee ja menee. En minä sano, että pitäisi
olla valkoinen, mutta pikimusta tuntuu oudolta.
valkoinen, keskustelu, piha
Herttinen, eihän suomalainen kerrostaloasukki tervehdi naapureitaan :) Että vielä kätellä, oho.
VastaaPoistaKättäpäivää sekä nimenanto, tää on joku utopiakertomus, ihan sci-fiä;D
VastaaPoistaHih..tuli niin mieleen kun aikoinaan muutettiin maalle ja minä sitten kauppa jonossa sanoin päivää muille jonottajille, olivat reppanat ihan hämmennyksissään ..Muutama viikko meni ja juttelivat kuin vanhalle tutulle:) Leppoisaa pääsiäisen jatkoa💗
VastaaPoistaKÄsipäivää on kyllä katoava luonnonvara.
VastaaPoistaTiiviisti kiteytetty tarina elävästä elämästä. Nuo värikysymykset ovat valitettavan ajankohtaisia. Onneksi täällä aletaan jo tottua jonkin verran erilaisuuteen.
VastaaPoistaJa nuo pihaparlamentit, niitä riittää joka taloyhtiöön.
Hyvin kirjoitettu!
Hieno Krapu erilaisuudesta ♥. Tämä on niin sykähdyttävästi kerrottu: "Onhan siihen totuttu, että tervehditään jokaista portaissa liikkuvaa, mutta ennenkuulumatonta on käden anto, että käsi ojossa tullaan sanomaan päivää jokaiselle ja nimi kerrotaan."
VastaaPoistakun nuorikkona muutimme yhteiseen kotiimme, menimme seuraavalla viikolla esittäytymään naapureille. naapurin pappa totesi ykskantaan "ei ole tääl ollut tapana naapureille esittäytyä". en kuitenkaan osaa vieläkään yli 30 vuoden jälkeen kulkea kylätiellä niin, etten tervehtisi muita kulkijoita.
VastaaPoistahienovaraisesti kantaaottava krapu, tykkäsin!
Heh, heh! Kyllä meillä omasta reviiristä kiinnipitäville introverteille suomalaisille läheisyys on välistä tuskaa. Pakko oppia sietämään läheisyyttä ja sitä erilaisuutta myös. Kiva krapu.
VastaaPoistaHauska krapu ja vähän samantapainen muisto kuin Pädellä, tuli mieleeni, päinvastainen vain: kun n. 12-vuotiaana muutettiin maalta kaupunkiin, niin kyllä oli vaikea oppia, ettei jokaista vastaantulevaa kaupunkilaista tarvitse tervehtiä :D
VastaaPoistaHyvä kantaaottava Krapu! Kerrostalossahan kuuluu olla nimetön ja "väritön". Vain pieneleisesti hei! ja jatketaan matkaa.
VastaaPoistaKyllä se tietenkin on outoa suomalaisten piirissä jos joku kerrostalolainen tulee yllättäen kättelemään ja itsensä esittelemään :) Haiska krapu!
VastaaPoistaApua miten yltiösosiaalista! Ahdistuisin!
VastaaPoistaEnpä minäkään käspäivää juuri aiemmin viljellyt, vaan täällä Koillismaalla se ei ole niin harvinaista ollenkaan. Äkkiä siihen oppi, kuin yleensä jutustelemaan kauppajonossa ja ostoksia punnitessa ja terveyskeskuksen aulassa jne.
VastaaPoistaMeillä aina tervehditään kädestä, vaikka nähtäis joka päivä.
VastaaPoistaPuhamattakaan että käteltäs jos sanotaan oma nimi.