Lapsena oli hauska kuunnella mummon huimia tarinoita matkoistaan, vaelluksestaan korppien kanssa. Satuja sanottiin. Mutta minä tiesin, että se oli oikeaa elämää, että minäkin lähtisin. Korpit kutsuivat minua. Ensin piti kuitenkin kasvaa aikuiseksi, löytää oma tiensä.
Minä kasvoin. Menin kouluun. Sain ystäviä. Sain hullun maineen. Oli vaikea ymmärtää, etteivät muut tienneet korpeista. Mutta opin, kun opetettiin. Hullu, kummajainen, friikki, kaikui perässäni. Yritin vaimentaa pilkkahuutoja. Hätistin pois korppeja, jotka seurasivat minua kaikkialle. Ei auttanut. Ihmisistä eristäytyminen oli helpompaa. Mutta kaipasin seuraa, ystäviä. Etsin apua kaikkialta. Joku ehdotti leikkausta. Mummo varoitti. Korpit varoittivat. Mutta halusin olla ihminen, normaali. Menin leikkaukseen. Ei olisi pitänyt.
hauska, vaimentaa, eristäytyminen
Surullinen tunnelma, kiehtovaa luettavaa.
VastaaPoistaHuh, mitenköhän siinä kävi.
VastaaPoistaKiehtovan salaperäinen ja surullinen tarina.
VastaaPoistaKrapu 10 kertoi leikkauksesta. Jotain meni pahasti pieleen? Korpit katosivat? Voima katosi? Toivottavasti kirjoitat jatkoa!
VastaaPoistaAika tuttua, että vähänkin erilaista aletaan karttaa ja haukkua. Eläinmaailmassakin saatetaan outolintu ajetaan tiehensä porukasta.
VastaaPoistaKIehtovaa tarinan kulkua.