Viikkoja olin jo kulkenut metsässä näkemättä yhtään ihmistä. Onneksi oli loppukesä. Söin marjoja, sieniä, kasveja ja satunnaisesti saamiani kaloja. Kerran löysin villiomenapuun, jonka pienet, kitkerät hedelmät maistuivat nuotiossa paistettuina. Tulitikut kastuivat, kun putosin jokeen, mutta sytytin toimi ja mahdollisti nuotion tekemisen. Nuotio taas mahdollisti herkuttelun. Voikukan ja nokkosen lehdistä käärityt rullat sienitäytteellä paistuivat meheviksi tulen kuumentamilla kivillä samalla kun vesi lämpeni isossa mukissa. Kiehuvassa vedessä tee hautui monivivahteiseksi juomaksi. Teeaineksiahan metsä oli tulvillaan. Telttaa minulla ei ollut, mutta laavukankaan avulla sain aina rakennetuksi mukavan nukkumispaikan. Yöt olivat rauhallisia. Oli mukava nukahtaa metsän ääniin tietäen, että korpit kyllä varoittivat uhkaavista vaaroista.
kiehuva, yö, rulla
Tunnelmallista kuvausta. Nuo sienirullat kuulostivat muuten tosi herkullisilta!!
VastaaPoistaIhastuttavan luonnollinen meininki krapussasi. Iski minuunkin luontoikävä!
VastaaPoistaKyllä luonto pitää sapuskassa kun osaa etsiä.
VastaaPoistaOnneksi on korppivartijoita, ei tarvitse pelätä.
VastaaPoistaIhanasti luonnontuoksuinen tarina :)
Sienirulla kuulostaa syötävän hyvältä. Hieno tarina luontoa arvostavasta kulkijasta.
VastaaPoistaIhanaa kun tarina jatkuu. Tykkäsin jälleen ihan mahdottoman paljon. Hienoa ja elävää kuvausta! Melkein tunsin itsekin olevani reissussa mukana.
VastaaPoistaLuonnosta löytää syötävää, kuka vain tuntee sen antimia. REtki etenee hyvin, onhan korppien turva taustalla.
VastaaPoistaNiin hieno krapu taas! Sinähän saat näistä aikaan novellin tai pienoisromaanin.
VastaaPoistaKivaa tässä on se, että minulla on muka joku käsitys tapahtumista, juonikin, mutta annetut sanat ohjaavat juttua omaan suuntaansa.
VastaaPoista