Viivyin muutaman päivän maailmanlaidan myrskyissä odottamassa sään selkenemistä. Halusin tietää, mitä putouksen takana on. Rakensin yöpymisiä varten turvekammin. Maa oli kivikkoista, mutta onnistuin kuitenkin kaivamaan sen verran koloa, että sain suhteellisen tasaisen nukkumapaikan. Kun vuorasin kaiken sammalella, kammissani oli mukava maata katselemassa pilviä ja vedenpärskeitä. Kammin oviaukon viereen kyhäsin kivisenuunin, jonka suojassa poltin pientä nuotiota. Maasto oli puutonta karua rinnesuota, mutta vaivaiskoivun ja tunturipajun kuivia oksia riitti pienen tulen ruokkimiseen. Pitkä, ankara vaellus oli muovannut minusta sitkeän ja lihaksikkaan, joten puiden keräily ja oksien katkominen oli helppoa. Ruokailu vaati aikaa. Keräilin marjoja, yrttejä ja villivihanneksia. Onnistuin myös kalastamaan outoja pikkukaloja.
helppo, odottaa, ankara
Voin nähdä sieluni silmin sen kammin ja sammaleet.
VastaaPoistaTaas niin elävää, että tunsin olevani itsekin siellä, maailman laidalla.
VastaaPoistaSurvivalkurssi menossa :D
VastaaPoistaIhanaa, tarina jatkuu!
VastaaPoistaSitkeä sissi vauhdissa!
VastaaPoistaRohkea ja toimelias vaeltaja.
VastaaPoistaKirja alkua....Kammi, hieno sana!! Kiitos.
VastaaPoistaTosi taitava taivaltaja, joka selviää yksin erämaassa. Palkkaisin hänet mieluusti vaellusoppaaksi.
VastaaPoista