Viidentenä päivänä maailmanlaidalle saapumiseni jälkeen, pilvet vihdoin haihtuivat ja aurinko ilmestyi taivaanrantaan. Olin kyllästynyt, mutta halusin kiihkeästi nähdä maailmanlaidan taa, joten odotin sitkeästi.
Aurinko nousi suoraan putouksen takaa. Olin siis kait maailman itäreunalla.
Untamo, kylähullu, oli joskus väittänyt minulle, että aurinko nousee idästä, sanoi lukeneensa niin. Paljonhan Untamo oli lukenut, jopa niin paljon, ettei pää sitä kestänyt. Vaaraton Untamo oli, mutta omituinen. Oli nimennyt asumuksensakin. Kirjasto luki tuvan ovessa isoin kirjaimin. Tiedettiin, että asumusten nimeäminen kutsui pahoja henkiä. Painostaminen ei kuitenkaan saanut Untamoa luopumaan kyltistään, päinvastoin. Untamon mielestä kyläläiset saisivat onnitella itseään, kun heillä on kirjasto, josta voi ammentaa tietoa.
onnittelut, painostaminen, kirjasto
Hyvin sait upotettua sanat krapuusi, taitavaa, olet mainio tarinankertoja.
VastaaPoistaMaailman reunalla on mainio keksintö.
VastaaPoistaAivan uskomattoman luontevasti soljahtivat nämä - minusta vaikeat - sanat tähän tarinaan.
VastaaPoistaMainio sijainti kirjastolle!
VastaaPoistaKaunis nimi, Untamo. Ennen vanhaan kaikki oudosti käyttäytyvät saivat tuon kylähullu nimen. Minä jo vallan tykästyin tähän ihmiseen :).
VastaaPoistaKuin Jäkäläpään kirjasto Lemmenjoen puistossa...
VastaaPoistaUntamolta riemastuttava teko!
VastaaPoistaJäkäläpään kirjastosta olen lukenut, en nähnyt.
VastaaPoista