Kaupunki
Tuuli ulvoo katukuilussa kuin elektroniset urut
kenenkään soittamatta. Märkä asvaltti imee katulamppujen valon itseensä. Pimeys
heijastuu jalkakäytävästä kulkijan silmiin.
Mies liikkuu konemaisesti eteenpäin, näkemättä,
tajuamatta ympäristöä. Ohikulkija miettii, onko kyseessä ihminen vai kone.
Mutta todellisuudessa kukaan ei ole kiinnostunut kenestäkään. Toisten henkinen
tai ruumiillinen hyvä olo on merkityksetöntä. Omakin terveys muuttuu
joutavaksi, kun puhutaan isoista asioista, isoista summista. Tämä kaupunki ei
ole todellisuutta. Tämä on mielikuvituksen aikaansaannosta. Mielikuvituksen
valta on täällä rajaton.
Mies liikkuu eteenpäin puristaen kädessään
setelinippua. Raha turvaa poispääsyn näiltä pimeiltä kujilta. Rahalla voi ostaa
matkan valoon ja aurinkoon. Mies astuu sisälle matkatoimistoon.
- Haluan talveksi Espanjaan.
Sanat: elektroninen, henkinen, raha
Hyvä teksti. Alkuosasta tuli mieleeni oma työmatkan taivaltamiseni:)
VastaaPoistaValoon täältä todella kaipaa.
VastaaPoistaSinulla on oikein krapu-urakka, wau!