keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Krapu 43


Kaupunki

Tuuli ulvoo katukuilussa kuin elektroniset urut kenenkään soittamatta. Märkä asvaltti imee katulamppujen valon itseensä. Pimeys heijastuu jalkakäytävästä kulkijan silmiin.
Mies liikkuu konemaisesti eteenpäin, näkemättä, tajuamatta ympäristöä. Ohikulkija miettii, onko kyseessä ihminen vai kone. Mutta todellisuudessa kukaan ei ole kiinnostunut kenestäkään. Toisten henkinen tai ruumiillinen hyvä olo on merkityksetöntä. Omakin terveys muuttuu joutavaksi, kun puhutaan isoista asioista, isoista summista. Tämä kaupunki ei ole todellisuutta. Tämä on mielikuvituksen aikaansaannosta. Mielikuvituksen valta on täällä rajaton.

Mies liikkuu eteenpäin puristaen kädessään setelinippua. Raha turvaa poispääsyn näiltä pimeiltä kujilta. Rahalla voi ostaa matkan valoon ja aurinkoon. Mies astuu sisälle matkatoimistoon.

- Haluan talveksi Espanjaan.

Sanat: elektroninen, henkinen, raha

2 kommenttia:

  1. Hyvä teksti. Alkuosasta tuli mieleeni oma työmatkan taivaltamiseni:)

    VastaaPoista
  2. Valoon täältä todella kaipaa.

    Sinulla on oikein krapu-urakka, wau!

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit.