Luova1

Aamukahvin aikaan

Aamu ei alkanut ollenkaan hyvin. Irja oli nukkunut huonosti, nähnyt painajaisia ja kaiken lisäksi herännyt ihan liian aikaisin. Ja ikään kuin tämä ei riittäisi, kahvipurkki on tyhjä. Olisi pitänyt käydä kaupassa eilen. Kahvia on pakko saada, ehdoton pakko. Ilman aamukahvia päivästä ei tulisi mitään.

Irja vetäisee takin yöpuvun päälle ja pinkaisee avojaloin naapuriin. Jäinen nurmikko ei tunnu hyvältä jalkapohjissa, mutta nyt on kriisitilanne.

- Äitii, tuu ikkunaan. Täällä huutaa Irja. Äitiiii!

Irja hakkaa ovea, kiertelee koputtelemassa ikkunoita ja huutaa, huutaa lujempaa ja lujempaa. Ei vastausta. Mutta kun jaksaa, eikä anna periksi, onnistuu aina.

- Mitä sinä siellä tähän aikaan melua? Nyt on sunnuntai, ainoa päivä, kun saan nukkua. Parasta olla hyvä syy tähän meteliin. Onko maailmansota alkanut vai mitä?

- Keitä kahvia. Minulla on kahvit loppu. Olisko pullaakin? Olishan?

- Ei. Hyvää yötä. Minä menen takaisin nukkumaan.

- Äiti, älä nyt. Älä mee. Äiti, mä tartten sua.  Äiti! Ei, ei ei! Minun varpaita palelee. Mun on päästävä sisään. Ja pakko saada kahvia. Pakko!

Ei kuulu mitään vastausta, pelkkä hiljaisuus. Ei kait äiti nyt oikeasti aio jatkaa nukkumista, kun oma lapsi on vaarassa. Vielä joku ponneton koputus. Turhaan. Äitistä on vanhemmiten tullut järjettömän jääräpäinen.

Irja palaa takaisin omalle ovelleen. Jalkoja palelee nyt tosissaan. Ovi on saatava äkkiä auki ja villasukat jalkaan. Kahvittomankin aamun kestää, kun saa varpaat lämpimiksi. Irja kaivaa taskujaan - ei ole avaimia, ei missään. Irjaa melkein itkee. Mikä nyt neuvoksi? Mitä tehdä?

Irja juoksee jäisin varpain naapuriin.

- Äitiii! Äitii, äitii, äitii! Äitiiii! - Mulla ei oo avaimia. Minä palellun tänne. -  Äiti! Äiti! Äiti!

Irja hakkaa nyt ovea ihan paniikissa. Varmaan hän paleltuu kuoliaaksi. Kyllä äitiä sitten kaduttaa, kun löytää jäätyneen lapsensa portailta.

- Äiti, oikeesti! Mulla ei oo avaimia ja täällä on kylmä.

Ovi avautuu. Irja syöksyy lämpimään.

- Kiitos mutsi. Keitätkö nyt sitä kahvia?

- En voi. Minulla ei ole kahvia.

- Miten niin ei ole? Pakkohan sulla on olla kahvia.

- Minä olen lopettanut kahvin juonnin. Se ei sovi minulle. Minulla on pakuriteetä. Se on terveellistä. Juon nykyisin vain sitä ja voin tosi hyvin. Keitän sinullekin, jotta rauhoitut.

- Pakuriteetä? Eiii, eieieiei! 

Irjan maailma romahtaa. Tällaisia viikonloppuja ei saisi olla olemassa. Elämä on ihan liian raakaa.