Luova3

Aamu Andalusiassa

Aamuaurinko kapuaa Andalusian vuoriston rinteitä. Sen säteet löytävät ensimmäisenä vuorten huiput. Valo värjää kielekkeellä seisovan vaalean oriin punertavaksi. Alhaalla laaksossa pienellä ruohotasanteella laiduntaa tammalauma. Villihevosten elämä on jatkuvaa varuillaanoloa, mutta tammat voivat rauhassa painaa turpansa heinikkoon ja rouskuttaa ruohotuppaita. Ori pitää huolen laumansa turvallisuudesta.

Ori on vielä nuori ja voimakas, pärjää huonommallakin ravinnolla. Se napsaisee rinteellä liikkuessaan suullisen kuivia ruohonkorsia sieltä täältä, mutta ei hetkeksikään unohda ympäristöä. Korvat liikkuvat taukoamatta suodattaen outoja ääniä, sieraimet laajenevat tunnustelemaan tuulessa kantautuvia hajuja, silmät huomaavat pienimmänkin liikkeen.

Tammoille ravitseva ruoka on tärkeää, jotta varsat kasvavat ja kehittyvät kyllin vahvoiksi ennen syntymäänsä. Pienten varsojen elämä on täynnä vaaroja, eikä heikko yksilö selviä kuin muutaman tunnin. Ori tietää, että useampikin tamma on tiineenä.

Lauma käyttää viileät aamuhetket syömiseen. Tulossa on  taas kuuma, kuiva päivä, joka haihduttaa nopeasti yön lempeyden.  Päivisin hevoset etsivät suojaa piikkilehtisten puiden varjoista. Vuoriston puiden kovat lehdet eivät ole herkullisia, eikä puiden alla kasva vehreää ruohoa. Mutta laaksoissa ruoho kasvaa vahvana, vihreänä, tuoreena. Näin aikaisin aamulla, kun vuoret vielä varjostavat laaksoja, on paras laidunnusaika. 

Nyt vuoristossa vallitsee rauha. Petoja ei näy, sää on suopea, ruokaa riittää. Tammalauma liikkuu ruohikossa hitaasti eteenpäin. Ori päättää seurata laumaansa ja syödä vähän itsekin. Se alkaa laskeutua rinnettä alaspäin, kun äkillinen välähdys pysäyttää sen. Valokiila heijastuu jostain kiiltävästä kovasta, luonnottomasta. Ori ei tiedä, mikä sen aiheuttaa, mutta vaistot toimivat.

Ori hypähtää pystyyn takajaloilleen päästäen läpitunkevan huudon. Samassa silmänräpäyksessä tammat säntäävät juoksuun kohti metsikköä, ylös rinnettä, poispäin oriista.

- Jumalauta koni! Nyt tuli kuolema! 

Vuorenrinne kaikuu ihmisäänistä ja heti perään kajahtaa laukaus. Luoti iskeytyy täsmälleen siihen kohtaan, jossa ori sekunti sitten seisoi. Mutta ori on jo toisella kielekkeellä. Vahvat lihakset ovat singonneet sen huimaavan matkan alaspäin.  Varsasta lähtien rinteillä taiteillut hevonen ei kompuroi vaan laukkaa erehtymättömin askelin rinnettä alas, toista ylös. 

Laaksossa aseet kylvävät luoteja oriin perään, mutta se on saavuttamattomissa ja katoaa pian puiden suojaan. Hetken vielä vuorten rinteillä kaikuu kavioiden kopse, mutta pian sekin vaimenee. Hevoset ovat lopullisesti metsästäjien ulottumattomissa.

- Minä vielä joskus nappaan tuon röyhkimyksen. Leikkaan siltä pallit pois ja teen siitä säyseän ratsun. Hitto, kun ottaa päähän. Nuo tammat olivat nuoria ja terveitä. Markkinoilla niistä olisi saanut hyvän hinnan.

- En español, por favor, mutisee joku.

Kiihkeästi suomeksi kiroten mies kääntyy muiden perään. Tänään ei enää kannata yrittää pyydystää ainakaan tätä laumaa. Ori ei taatusti anna yllättää itseään.

Muutaman kilometrin päässä hevoslauma hidastaa raviin. Ori, joka on ottanut paikkansa lauman kärjessä, pysähtyy kuuntelemaan. Hiljaisuus on palannut. Ori syö muutaman turvallisen heinää ja jättää tammat uudelle ruholäiskälle kiiveten itse ylemmäs rinteelle uusien vaarojen varalta.