torstai 14. marraskuuta 2019

Krapu 45


Marraskuu

Loputon sade piiskaa selkääni. Olen kauttaaltaan litimärkä. Saappaat uppoavat liejuun. Miten äkkiä pilvet voivatkaan nousta ja aurinkoinen sää muuttua kaatosateeksi. Kylmä pyrkii hiipimään olemukseeni. Kun kävelen reippaasti, pysyn sentään edes suurin piirtein paleltumispisteen yläpuolella. Ponnistelu pitää lihakset lämpiminä, mutta mieli painuu pakkaselle.

Olen menossa yökylään entisen ystäväni, nykyisen tuttavani luo. Tarkoitus olisi selvittää solmuun menneitä välejämme, selvittää, miksi ystävyys on sammunut. Tämä matka on alun perinkin ollut vaikea, mutta tässä säässä lähes mahdoton. 

En kuitenkaan voi olla menemättä, koska se tietäisi lopullista välirikkoa. Sitä en halua. Meillä on takana niin paljon yhteisiä vuosia, yhteisiä ilonaiheita. Ehkä huominen korjaa kaiken.

märkä, muuttua, yökylä

2 kommenttia:

  1. Vaikea tehtävä korjata ystävyyden rikkoutuneita välejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on vaikeaa, mutta jos ystävyys on ollut todellista, oikeaa, se on sen arvoista. Menetin kerran silloisen parhaan ystäväni - ilman riitaa, ilman mitään sen kummempaa. "Kasvoimme erillemme". Muutama vuosi sitten joulun alla olimme kävelylenkillä ja jotenkin tunsin, että minun vaan on pyydettävä anteeksi, että syy on minun. Naisten tapaan taisimme molemmat pyytää anteeksi - keskellä liikennevaloja :)
      Kotiin päästyäni sain viestin "Sä et tiedä, kuinka paljon nuo sun sanat mulle merkitsee"
      Tuo viesti on syöpynyt mieleeni ja koskettaa vieläkin - ystävyytemme ei ole jatkunut ihan siitä mihin se jäi, monta asiaa ehti muuttua konkreettisestikin siinä välissä, mutta se muuttui taas "paremmaksi" :)

      Sitä siis tahdoin sanoa, että jos todella on tahtoa korjata ystävyyden rikkoutuneita välejä, on oltava rohkea ja otettava se ensimmäinen askel.
      Itselläni olisi yksi sellainen askel otettavana....

      Poista

Kiitos, kun kommentoit.