Luova4

Joulutarina

Pyry on tyyntynyt, mutta suuria hiutaleita leijailee yhä maahan.  On hiljaista, sitä keskitalven erityistä hiljaisuutta, kun linnut ovat vaiti ja tuore lumipeite imee kaikki luonnon äänet. Sisäiset korvani kuulevat pehmeän kuiskeen lumihiutaleiden laskeutuessa hangelle. Puut ovat muuttuneet pyöreiksi tontuiksi, latvoissa hiippahatut, oksat taipuneina raskaan lumen alla, kotoista tykkyä täälläkin. Metsänreunassa näkyy kaurislauma, katsoo hetken, kääntyy ja katoaa puiden suojaan yhtä huomaamattomasti kuin on ilmestynytkin. 

Tämä on minulle parasta joulua. Iltapäivän riehakas sukujoulu syömisineen, lahjoineen, seurusteluineen, on taas kerran onnekkaasti takana. Mukava on tavata ihmisiä, syödä hyvin, saada lahjoja, mutta mukava on sen jälkeen palata kodin yksinäisyyteen.

Lähtiessäni iltalenkille on koko kaupunki rauhoittunut. Juhannus ja joulu ovat niitä aikoja, kun Helsinki hiljenee ja saan pitää kaupungin omanani. Juhannuksena kansa vaeltaa mökeille. Jouluaattona ihmiset pysyttelevät kotonaan, liikennekin kutistuu lähes olemattomiin. Vain muutama joulupukki tulee tiellä vastaan. Ja kun käännyn kävelytielle, olen yksin, vain koira seuranani.

Pitkän suoran keskivaiheilla lasken koiran juoksemaan vapaana. Kaukana takana näkyy pari kävelijää, mutta muita ei näy, joten koira ei häiritse ketään. Nauran ääneen vanhan koiran hillittömälle riemulle, kun se sukeltelee kinoksissa ja kiitää häntä suorana edestakaisin. Olen onnellinen. Harvoin näin täydellistä joulusäätä osuu Helsinkiin.

- Se koira kiinni heti! huutaa aggressiivisen äkäinen ääni korvani juuresta.

Käännyn hämmästyneenä. Punainen, hikinen, hengästynyt nainen tuijottaa minua. Olen ollut tietoinen takana kulkevasta parista, mutta toinen on huomaamattani juossut minut kiinni sinä aikana, kun pelleilin koiran kanssa. Koirakin pysähtyy äänen kuullessaan ja palaa lenkiltään luokseni.

- Koirien irti pitäminen on ehdottomasti kiellettyä. Etkö ymmärrä?

- Joo, tiedänhän minä, mutta ajattelin, ettei siitä ole kenellekään haittaa, jos se vähän joulun kunniaksi juoksee vapaana. Se ei lähde kauemmas, eikä sillä ole riistaviettiä, joten…

- Käsittämätöntä tuollainen käytös. Täällä eletään villinä ja vähät välitetään laista ja säännöistä. Koirat on pidettävä kiinni! Tällaista tämä on aina. Minun on koko ajan huomauteltava vastuuttomille ihmisille. Kukaan ei välitä mistään.

Kumarrun laittamaan koiran kiinni.

- No niin. Nyt se kytketty.

- Minä soitan poliisit tänne. Tämä on luonnonsuojelualuetta.

- No, ei ole. Mutta tiedän, että koirat pitää pitää kytkettyinä ja nyt homma on hoidettu, joten kaikki on hyvin.

- Ei todellakaan ole hyvin. Sakot ainakin tästä on tultava. Kunhan poliisit tulevat, saat huomata. Tuollaiset ihmiset eivät koiraa saisi edes pitää. 

- Just joo. Me jatketaan matkaa. Soita sinä poliisille. Oikein rauhallista joulua vain sinullekin.

Jatkan lenkkiä. Nainen yrittää seurata, mutta kun lisään vauhtia, jää taakseni kiehumaan raivossaan. Tunnelma on kummasti latistunut. Olen rikkonut lakia, mutta onko tuo nainenkaan ihan viaton. Hän on kuitenkin mellastanut ja pauhannut ja siis rikkonut luonnon rauhan. 

Kun tässä tarinassa piti olla joku viaton, sanon, että koirani ei ole syyllistynyt mihinkään muuhun kuin olemaan juuri minun koirani. Koira on siis tämän jouluaaton viaton yksilö.